Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘vinkit ja vihjeet’ Category

Tomaatin taimet ovat kasvaneet hyvää vauhtia, ja on taas aika vaihtaa ne isompiin asioihin. Edellisestä koulinnasta on ehtinyt vierähtää kolmisen viikkoa. Sundoldin taimet ovat tässä vaiheessa hentoja, ja niiden kanssa saa olla myös varovainen. Kouliminen on sen verran sotkuisaa, että se tehtiin tällä kertaa saunan kuistilla. Tuulta oli sen verran, että kuistin pleksit olivatkin todella tarpeen tuulensuojina.

2013-05-tomaatit-01

Isommaksi kasvuastiaksi käyvät tässä vaiheessa mainiosti tarkoitukseen säästetyt maitotölkit.  Taimet laitetaan tölkkeihin niin syvälle kuin sielu sietää, miltei pohjaan. Pohjalle pieni ripaus multaa, taimi siihen päälle, ja lisätään multaa varoen niin että taimi saa tukevan kasvualustan. Maitotölkki on tähän tarkoitukseen kapeudessaan erinomainen – tomaatti lähtee sopivasti pituuskasvuun, mutta ei ota liian suurta spurttia, jonka se tekisi turhan isossa astiassa. Sen sijaan taimi kehittää itselleen myöhemmin tarvittavaa uutta juuristoa juuri sen verran kuin sen varsi on mullan alla.

2013-05-tomaatit-02

2013-05-tomaatit-03

Taimet ovat hentoja, ja siksi varsin murtumiset eivät mitenkään harvinaisia. Tämä ei tietenkään ole kohtalokasta, jos taimia on useampia. Katkennutta tainta ei välttämättä ole kuitenkaan menetetty.  Lasiin vaan keräämään uutta juurakkoa.

2013-05-tomaatit-04

Mainokset

Read Full Post »

Pensasruusun käsite ei ehkä ole tässä esittelyssä täysin puhdasoppinen, mutta ainakin korkeutensa ja kasvutapansa puolesta kuvailemamme ruusut istuvat pensaskategoriaan.

Kanadalainen teresanruusu Therese Bugnet on varsin kestävä ja elinvoimainen pensas, jolle meillä on kertynyt korkeutta lähemmäs kolme metriä. Vaikka ruusun perimässä onkin rugosaa, näkyy sen vaikutus ilmeisesti vain kestävyydessä. Pensas on lähes piikitön ja varret ovat kauniin punaruskeat. Kukinta alkaa usein hyvissä ajoin ennen juhannusta ja pääkukinta ajoittuu heinäkuuhun. Pensas uusii kukintaansa pitkin kesää ja kukkia riittää usein lokakuulle asti. Kukka on ihanantuoksuinen, roosanpunainen ja voimakkaasti kerrottu. Aidanneruusu siis parhaimmasta päästä. Talvivaurioita ei meillä ole havaittu. Oikeastaan muita ongelmia ei ole ollut kuin pensaan rehevä kasvu. Kirpaisevin mielin piti taas harventaa, jotta vieruskaverit Henry Kelsey ja John Cabot eivät jäisi pimentoon. Theresan uudehko, vaalea sisarlajike Louise Bugnet on kuuleman mukaan myös hieno lajike, mutta nyt jäitä hattuun!

Punalehtiruusun viehätys perustuu paljolti punertavaan ja petroolinvihreään lehdistöön. Mitä aurinkoisempi kasvupaikka sen punaisempi lehdistö.Kasvutavaltaan ruusu antaa hyvin tilaa vierustovereilleen, koska tyvi pysyy kapeana ja ylhäällä varret kaartuvat viuhkamaisesti. Toki tätäkin lajiketta saa leikata reippain ottein, koska pitkiä hujoppeja nousee voimalla. Varsinkin yksittäispensaana kasvatettaessa ruusu tarjoaa paljon muotoilumahdollisuuksia. Olemme nähneet mm. upean riippapensasmuotoon leikatun ( ja taivutetun?) yksilön.

Mustialan ruusu Minette lienee nimeltään tämä tarkempaa tunnistamista vailla oleva neidonruusumme. Pensaamme ovat mummolan perintöä Orimattilan Pakaan kylältä. Sitä milloin ruusut ovat aikoinaan maatilalle päätyneet emme valitettavasti saa enää tietää. Vanhoista valokuvista näemme sen komistaneen seinustoja jo ainakin 1940-luvun alkupuolella. Myyntiin tämä ruusu on tullut Mustialan kartanossa vuosisadan alkukymmeninä, jonka jälkeen sitä on ollut myynnissä hyvin harvoin, mutta sitäkin enemmän se on siirtynyt pihoilta toisille.

Neidonruusu tuo pihaan vanhan ajan romantiikkaa ja huumaavaa tuoksua. Ruusu kukkii heinäkuussa noin kolme viikkoa. Sateisina kesinä tosin osa nupuista ehtii homehtua ennen aukeamista. Mielestämme kukinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun varret nostetaan keveästi seinustaa vasten. Ruusua on helppo lisätä juurivesoista, mutta haitallisen rehevää kasvustoa tämä ruusu ei tuota.

Rosa Nevada on mandariiniruusun ja teehybridin jälkeläinen, joka muistuttaa lähinnä Kordesin suurilehtisiä Pimpinellifolia-risteymiä. Pihan pisimmälle ruusuaidanteelle teki mieli saada pitkään kukkivaa valkoista kukintaa, joten valinta osui kukintaansa uudistavaan Nevadaan.Ruusun nimi tulee siitä, että täydessä kukinnassaan se on kuin lumihuippuinen Sierra Nevadan vuoristo. Yksi kukka on halkaisijaltaan n.10-12 cm. Kukka muistuttaa kovasti juhannusruusun kukkaa. Ruusu ei ole yhtä talvenkestävä kuin aidanteen muut ruusut, mutta pieni jännityskin sopii kuvioon.  Nevadan sijoittelu ei mennyt ihan nappiin, koska vieruskaverit ovat jo niin korkeita. Ehkä tarvitaan uudelleensijoittelua, että päästään nauttimaan lumihuipuista. Intohimoja tämä ruusu herättää.

Kanadalainen matala pensasruusu Alexander MacKenzey on kuin pensasmainen jaloruusu. Korkeus on noin metrinluokkaa, joten se sopii hyvin korkeampien köynnös- ja pensasruusujen edustalle. Lehdistö on kiiltävä ja kupariin vivahtava ja kukinta on jaloruusumaisen kiinteä, syvä tummanroosa. Ruusu on ollut hieman hidaskasvuinen, mutta nyt viisivuotiaana oikein terhakka namupala. Talvenkestävyydestä kertonee se, että huolimattomat tarhurit unohtivat sen ensimmäisenä vuonna ulos talvehtimaan ostoruukussaan – vaan sieltähän se nousi.

Suviruusu Rosa Poppius on meillä joutunut tyytymään takapihan aidan edustalle melkoisen varjoisaan tilaan, mutta jaksaa silti ihastuttaa sievillä kerrotuilla kukillaan. Kukinta olisi tietenkin aivan toista luokkaa aurinkoisella kasvupaikalla, joten käymmekin tuumasta toimeen ja polkaisemme irti jokusen juurivesan ja siirrämme ne tontin aidan ulkopuolelle tienviertä ilahduttamaan. Tämä ruusu ansaitsee tulla nähdyksi.

Valamonruusu Rosa splendens ei ole pihallamme oikein päässyt oikeuksiinsa. Emme toki suosi jäykkiä, suoria aidannerivistöjä, mutta meidän Valamomme kasvoi aidanteella niin rimpulaisesti, että se on saanut siirtyä yksikseen valloittamaan nurkkaa, jossa se saa huidella vapaasti. Toinen syy diskriminaatioon on se, että Valamon lehdistö on aina ollut melko huonokuntoinen ja toukkien kipristämä. Emme tiedä onko tämä lajille tyypillistä vaiko meidän ruusumme erityispiirre.

Seuraavassa ruusukatselmuksessa tutkaillaan vielä maanpeite- ryhmä- ja jaloruusujen vaiheita. Ai niin. Edellisessä ruusublogiosiossa haikailtu vaaleanpunainen löytöretkeilijä, John Davis odottaa jo ovenpielessä – kuusi pienen pientä nuppua muassaan.

Read Full Post »

Tähän aikaan keväästä saa tuntuman ruusujen riiviömäiseen puoleen. Piikityksen kestävälle haalarille olisi käyttöä oksien läpsytellessä ruusujen seassa ryömijää ylt’ympäriinsä. Nyt köynnökset alkavat olla kuosissa siistiksi leikattuina. Vielä on edessä aidanneruusujen sitominen seinustoille. Monet lajikkeet kun talvehtivat melko lailla vaakatasossa lumikuorman alla ja kaipaavat nostoapua.

Kanadalaiset talvenkestävät pilariruusut Henry Kelsey ja John Cabot:

Nämä kanadalaisten löytöretkeilijöiden mukaan nimetyt ruusut on jalostettu erityisesti talvenkestävyyttä ja kukinnan jatkuvuutta silmällä pitäen. Ensimmäiset löytöretkeilijät on hankittu pihallemme yli 10 vuotta sitten. Nämä ruusut ovat aina selvinneet talvesta vahvoin versoin eikä niitä ole paljoakaan tarvinnut paleltumisten vuoksi leikata. Reheväkasvuisina ne kaipaavat kuitenkin harvennusta, jotta kukinta pääsee paremmin esiin.

Vanha herra Henry Kelsey on kasvanut jo melkoiseksi ruusupuuksi. Se kasvaa kukkapenkin takaosassa suoraan olohuoneen ikkunan edessä pylvääseen tuettuna ja tarjoaa näin myös huikaisevan ikkunanäkymän.

Kukkien väri on erityisen kaunis heleä syvänpunainen ja kullankeltaiset heteet viimeistelevät eleganssin. Kukinta alkaa varhain, usein jo kesäkuun puolella ja kukinta uusiutuu hyvin kun kuihtuneet kukinnot napsitaan irti. Kukintaa saa usein ihailla vielä lokakuun puolella – ennätys taisi olla joskus joulukuussa. Ruusussa on mieto, miellyttävä tuoksu jonka havaitsee vasta aivan lähietäisyydeltä. Kaikkinensa upea parimetrinen ruusu, joka sopii sekä kukkapenkkiin että aidanteisiin ja säleikköihin.

John Cabot pilariruusu on kasvutavaltaan melko samanlainen kuin Henry Kelsey. Sen väriä voisi luonnehtia fuksianpinkiksi. Kukat ovat usein useamman kukan ryväksenä muodostaen suuria kukintapalleroita. Tuoksu on mieto ja miellyttävä ja ruusu soveltuu hyvin kukkakimppuihin.

Reheväkasvuisena ruusuna John Cabot tarvitsee runsaasti tilaa. Toki kasvustoa voi pitää aisoissa leikkaamalla silloin kun tila on kortilla. Positiiviset kokemukset näistä Kanadan herroista saa vielä haikailemaan uuden löytöretkeilijän, vaaleanpunaisen John Davisin perään. Minneköhän…

Praerie Dawn, Preerian sarastus on kanadalainen köynnösruusu, jossa on neljäsosa pimpinellaruusua. Meidän yli kymmenvuotias , talon lämpimällä seinustalla kasvava yksilömme on ollut sataprosenttisen talvenkestävä. Korkeutta ruusulle on kertynyt reilusti yli kolme metriä. Ruusu on tyvestään sopivasti kaljuuntunut, koska sijaitsee penkin takaosassa. Nyt kukinnot kurottautuvat kauniisti korkeuksiin. Kukka on kauniin lohenpunainen ja melko tuoksuva. Kukinta alkaa varhain, aina jo kesäkuussa ja uusiutuu jonkin verran, mutta ei niin runsaasti kuin löytöretkeilijöillä.

Pehmeisiin lehtiin tulee helposti vihreitä toukkia (ruusupistiäinen?), jotka kääntävät lehtiä rullalle. Varoituksen toukkainvaasiosta antavat tiaiset jotka asettuvat ahkerasti toukka-aterialle. Luontoystävällinen ruiskutus kyllä tehoaisi, mutta eipä tee mieli suihkia kohtisuoraan ylöspäin. Kukintoja toukat eivät verota ja lehtiäkin ilmaantuu ajan myötä lisää.

Yllä mainittuja kolmea ruusua ei todellakaan ole missään vaiheessa suojattu talven varalta ja näiden nousuun uskallamme vuosi vuodelta luottaa.

New Dawn on viehkeän romanttinen, rentovartinen köynnösruusu hennon vaaleanpunaisin kukin. Ruusun versot saattavat talvella paleltua aivan maata myöten, mutta se ehtii silti kukkia heinäkuussa saman vuoden versoilla. Kukinta jatkuukin sitten myöhäiseen syksyyn.

Tarmokkaina syksyinä olemme laskeneet rennot varret maahan ja peitelleet ne turpeella, lehdillä ja laudoilla. Palkintona on silloin ollut vehreät versot ja varhaisempi kukinta. Tänä keväänä elävää versokasvua oli noin 25 cm eli aivan hyvissä lähtöasemissa ollaan.

Pohjantähti köynnösruusu on pohjoisen varma kukkija. Kukinta kestää kahdesta kolmeen viikkoon ja ruusu varistaa sievästi pienet valkoiset terälehtensä. Ruusussa on jotain viehkoa yksinkertaista kauneutta. Moni vierastaa ruusua sen reheväkasvuisuuden takia, mutta saksillahan sen saa mieleisekseen. Meidän tähtemme kasvaa rinteessä ja viime kesän helteillä kastelu unohtui, joten tuloksena oli valtava määrä kuivuneita oksia. Nyt on edessä radikaali nuorennusleikkaus.

Matkan varrella on pihalta myös poistunut joitakin  köynnösyksilöitä. Kaunis, rentovartinen, lohenpunainen ja ihanasti ryöpsähtävä ja tuoksuva Coral Dawn oli yksi suosikeista. Sen uudelleen hankintaa mietitään taasen.

Köynnös- ja pilariruusut saavat kasvunsa tueksi keväällä oman pihan hyvin käynyttä kotitalouskompostia ja kanankakkaa tai hevosen lantaa. Heinäkuussa lorautellaan silloin tällöin myös kastelulannoitetta. Syyslannoitus laitetaan aina kun muistetaan. Joskus se tulee mieleen vasta liian myöhään.

Seuraavassa ruusukatsauksessa paneudutaan pensasruusuihin. Sen jälkeen ryhmä- ja maanpeiteruusuihin ja lopuksi ruukuissa kasvatettuihin jalo- ja köynnösruusuihin

Read Full Post »