Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘ruusut’ Category

Espanjan kurjenpolven (Geranium endressii) pitkääkin pidempi kukintakausi on alkanut täydellä tohinalla. Tämän kiitollisempaa perennaa saa hakea, se kun viihtyy myös kaikenlaisissa valaistusolosuhteissa. Heinä-elokuun vaihteessa kukintaan saattaa tulla pieni tauko, mutta jos kasvustoa raaskii leikata hiukan, kukinta jatkuu säiden salliessa jopa marraskuulle.

Komea ja korkea karmiininpunainen ja mustasilmäinen Armeeniankurjenpolvi (Geranium psilostemon) kasvaa meillä ison perennapenkin keskivaiheilla ja myöhemmin kesällä se jää jonkin verran muiden kasvien katveeseen, jolloin kukinta hiipuu. Komeista kukista pääsemme yleensä nauttimaan koko kesäkuun ajan. Väljemmissä oloissa kukintaa jatkuisi pidempäänkin.

Uskollinen ja nopeasti leviävä tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) on oiva peittokasvi hankaliinkin olosuhteisiin. Kasvusto pitää miltei vuohenputkenkin aisoissa. Muutama putken verso putkahtaa silloin tällöin läpi, mutta ne on helppo nyppäistä pois. Itse kukinta hurahtaa ohi vauhdilla, mutta tämän kasvin tehtävä onkin muodostaa vihreitä patjamaisia mättäitä sinne minne halutaan siistiä maanpeitettä. Varjoakaan tämä lajike ei säiky.

2013-06-kurjenpolvi-12013-06-kurjenpolvi-2 2013-06-kurjenpolvi-3

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on saanut tänä vuonna vierelleen saksankurjenmiekan taimia, jotka eivät vielä tänä kesänä kuki. Mielenkiinnolla odotamme millainen yhdistelmä näistä aikanaan syntyy. Kurjenmiekat ovat meillä myös aina hätää kärsimässä ympärillä olevien kasvien vallatessa elintilaa. Keltaoranssi tarhakullero (Trollius Goldquelle) pääsee hyvin loistamaan niityllä varhaisen kukintansa johdosta. Kauniitahan nämä jalostetut lajikkeet ovat, mutta aito luonnonvarainen niittykullero on kuitenkin ykkönen.

_MG_6524a_MG_6384a

Ruusuista tänäkin vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti teresan ruusu Therese Bugnet, hyväntuoksuinen voimakaskasvuinen ja terve ruusu .

2013-06-ruusu-1

Mainokset

Read Full Post »

Ensimmäiset tulppaanit ovat rävähtämässä kukkaan hetkenä minä hyvänsä. Sitä ennen nautitaan pienempien sipulikukkakumppanusten kevättervehdyksestä. Kevättähti (Chionodoxa forbesii) on varma ja hyvin leviävä silmänilo. Tässä vaihteeksi vaalean lilassa kuosissa.

2013-05-kevättähtiä

Vaahtomaisina ryöppyinä putkahteleva posliinihyasintti (Puschkinia scilloides) löytää myös helposti tiensä uusille kasvupaikoille. Kukinto huojuu kauniisti tuulessa. Yleensä sen kimpussa on valtaisa määrä kimalaisia, mutta vähissä ovat tänä keväänä olleet kai viileiden säiden johdosta.

2013-05-posliinihyasintti

Skillaa (Scilla sibirica) on pihallamme muutamina tuppaina, mutta ei aivan sellaisina sinisenä mattona kuin monissa luonnonmukaisissa puutarhoissa, vaikkapa täällä Mosassa.

_MG_4539.m.a

Kauniitahan kevätsipulikukat ruukuissakin ovat. Pikkunarsissien kausi jatkuu tänä keväänä tavallista pidempään. Tässä narsissit kontrastissa tummien orvokkien kanssa. Huomatkaa näsiä taustalla.

2013-05-ruukku-1

Ja tässä näsiä (Daphne mezereum) vielä lähikuvassa. Myöhemmin kesällä pensaassa on kaunis lehdistö.

2013-05-näsiä-01

Ruusu -teemaan saatamme palata lähiviikkoina. Sitä odotellessa suosittelemme vilkaisemaan aikaisempia ruususivujamme (ruusujen hoito I ja ruusujen hoito II).

Read Full Post »

Harvoinpa pääsee hehkuttelemaan syksyn lämmöstä, mutta tänä vuonna lämmintä on riittänyt pitkin syksyä. Pihatöiden kannalta tämä on tietenkin mitä mukavinta. Nurmikkoa leikatessa ei ole pahemmin paleltu. Koivun (ja muutkin) lehdet on ajeltu ruohonleikkurilla silpuksi moneen kertaan ja jätetty maatumaan ravinteeksi kevättä varten. Ja sipulit on saatu maahan, paikkaamaan nuukahtaneita tulppaanipenkkejä. Jännitettävää riittää taas keväällä, kun nähdään onko saatu niitä lajikkeita joita uskottiin ostaneemme.

Muutama tunnelmakuva tähän syksyisestä pihasta. Pelargoniat, samettiruusut, pikku petuniat ja krassit ovat vielä kukassa. Ja hento vaaleanpunainen ruusukin kukkii vielä täyttä päätä. Ja pikku talvio nostaa päätään maatuvien tammen lehtien keskeltä …

Read Full Post »

Aurinko paistaa ja vettäkin sataa, taitaa tulla kesä – ihan niin kuin laulaja laulaa.

Suomen suvi on epävakaa kaikessa kauneudessaan. Viikko sitten viikonloppuna oli hellettä ja aurinko leikki laskiessaan pihan kasvien lehdillä. Tonttiamme reunustavat naapuritalot tuottavat mainion ilta-auringon efektin. Laskiessaan aurinko menee hetkeksi piiloon yhden naapuritalon taakse, mutta pilkahtaa sitten kahdeksan jälkeen uudestaan näkyviin kahden talon väliin jäävästä aukosta. Auringon säteet osuvat pihaan kapeana kaistaleena, joka osuu ensin perennapenkkiin, etenee sitten kirsikkapuuhun ja päätyy lopulta leikittelemään tammivanhuksen oksilla, niin kuin alla olevassa kuvassa.

Auringonpaiste vaihtui sitten viikolla koleaksi ja sateiseksi sääksi, joka sopi oikein hyvin toiselle blogaajistamme – töissä vietiin viimeistä ja kiireistä viikkoa ennen lomia, ja siinähän ei sade haitannut. Pölyttäjätkin ovat muuten pysyneet ahkerina, kun lämpötila on ollut riittävän korkealla. Heti kun sade vähänkin taukoaa, niin ne ovat taas työssään.

Aurinkoisia lomapäiviä odotellessa täytyy tyytyä ihailemaan sadepisaroita aamuisilla ruusunlehdillä. Kauniita ne ovat näinkin. Ja huomatkaa tuo uusien nuppujen runsaus.

Loma tuo mukanaan lomalaisen kiireet, mutta eiköhän tässä blogillekin jää aikaa muiden touhujen ohessa.

Read Full Post »

Ruusujen kukinta on tänä vuonna ennätysaikaisessa. Köynnös- ja pensasruusuista kukassa ovat Therese Bugnet ja Praerie Down. Ensimmäiset kukat puhkesivat 5. 6. paikkeilla ja nyt pensaat suorastaan pursuavat kukkia. Onneksi erityisesti Therese jaksaa uusia kukintaansa pitkin kesää, joten ilo ei jää lyhytaikaiseksi. Myös tavallisesti heinäkuulla kukintansa aloittavat ruusut ovat jo täynnä nuppuja, joita on ainakin tuhansia.

Pionitkin ovat tänä kesänä hyvissä ajoin kukinnan alussa. Pensaiden tukeminen on meillä jäänyt taas aivan viime tippaan. Nyt onkin kiire kerätä pensastukia kasaan ennen kuin pionit räjähtävät täyteen kukintaan. Tässä ensimmäinen pioni The Bowl of Beaty kurottautuu espanjankurjenpolvia kohtia.

Ovenpieliruukussa kukinnan aloitti jalokärhö ”Jokunen”. Sen piti olla sininen Rhapsody, mutta kukka on miltei valkoinen, hennon lilan ja limen värisin raidoin. Jäljitetään tälle oikea nimi myöhemmin. Meillä kärhöt ovat usein olleet jotain muuta kuin nimilapussa seisoo. Yhtä kaikki, kauniita kuitenkin.

Luonnossa harvinainen korkea lehtokasvi lehtoängelmä kasvaa pihalla useissa paikoissa siemenestä kasvatettuna. Kasvi löytää tiensä milloin minnekin ja putkahtaa yleensä esiin pensaiden tai perennojen keskeltä. Tässä se nousee pensasruusun sylistä. Kukinnan jälkeen kasvustoa koristavat viehättävät siemenkodat ja akilleijamainen lehdistö saa upean keltaisen syysvärin.

Ei sentään lupiineja paraatipenkissä, vaikka etelänherneen kukinta kauempaa lupiinia muistuttaakin. Tämäkin yksilö on siemenestä kasvatettu. Sinivihreä mattamainen lehdistö pysyy kauniina koko kesän eikä korkea kasvi tarvitse tukemista tuulisinakaan kesinä.

Read Full Post »

Pensasruusun käsite ei ehkä ole tässä esittelyssä täysin puhdasoppinen, mutta ainakin korkeutensa ja kasvutapansa puolesta kuvailemamme ruusut istuvat pensaskategoriaan.

Kanadalainen teresanruusu Therese Bugnet on varsin kestävä ja elinvoimainen pensas, jolle meillä on kertynyt korkeutta lähemmäs kolme metriä. Vaikka ruusun perimässä onkin rugosaa, näkyy sen vaikutus ilmeisesti vain kestävyydessä. Pensas on lähes piikitön ja varret ovat kauniin punaruskeat. Kukinta alkaa usein hyvissä ajoin ennen juhannusta ja pääkukinta ajoittuu heinäkuuhun. Pensas uusii kukintaansa pitkin kesää ja kukkia riittää usein lokakuulle asti. Kukka on ihanantuoksuinen, roosanpunainen ja voimakkaasti kerrottu. Aidanneruusu siis parhaimmasta päästä. Talvivaurioita ei meillä ole havaittu. Oikeastaan muita ongelmia ei ole ollut kuin pensaan rehevä kasvu. Kirpaisevin mielin piti taas harventaa, jotta vieruskaverit Henry Kelsey ja John Cabot eivät jäisi pimentoon. Theresan uudehko, vaalea sisarlajike Louise Bugnet on kuuleman mukaan myös hieno lajike, mutta nyt jäitä hattuun!

Punalehtiruusun viehätys perustuu paljolti punertavaan ja petroolinvihreään lehdistöön. Mitä aurinkoisempi kasvupaikka sen punaisempi lehdistö.Kasvutavaltaan ruusu antaa hyvin tilaa vierustovereilleen, koska tyvi pysyy kapeana ja ylhäällä varret kaartuvat viuhkamaisesti. Toki tätäkin lajiketta saa leikata reippain ottein, koska pitkiä hujoppeja nousee voimalla. Varsinkin yksittäispensaana kasvatettaessa ruusu tarjoaa paljon muotoilumahdollisuuksia. Olemme nähneet mm. upean riippapensasmuotoon leikatun ( ja taivutetun?) yksilön.

Mustialan ruusu Minette lienee nimeltään tämä tarkempaa tunnistamista vailla oleva neidonruusumme. Pensaamme ovat mummolan perintöä Orimattilan Pakaan kylältä. Sitä milloin ruusut ovat aikoinaan maatilalle päätyneet emme valitettavasti saa enää tietää. Vanhoista valokuvista näemme sen komistaneen seinustoja jo ainakin 1940-luvun alkupuolella. Myyntiin tämä ruusu on tullut Mustialan kartanossa vuosisadan alkukymmeninä, jonka jälkeen sitä on ollut myynnissä hyvin harvoin, mutta sitäkin enemmän se on siirtynyt pihoilta toisille.

Neidonruusu tuo pihaan vanhan ajan romantiikkaa ja huumaavaa tuoksua. Ruusu kukkii heinäkuussa noin kolme viikkoa. Sateisina kesinä tosin osa nupuista ehtii homehtua ennen aukeamista. Mielestämme kukinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun varret nostetaan keveästi seinustaa vasten. Ruusua on helppo lisätä juurivesoista, mutta haitallisen rehevää kasvustoa tämä ruusu ei tuota.

Rosa Nevada on mandariiniruusun ja teehybridin jälkeläinen, joka muistuttaa lähinnä Kordesin suurilehtisiä Pimpinellifolia-risteymiä. Pihan pisimmälle ruusuaidanteelle teki mieli saada pitkään kukkivaa valkoista kukintaa, joten valinta osui kukintaansa uudistavaan Nevadaan.Ruusun nimi tulee siitä, että täydessä kukinnassaan se on kuin lumihuippuinen Sierra Nevadan vuoristo. Yksi kukka on halkaisijaltaan n.10-12 cm. Kukka muistuttaa kovasti juhannusruusun kukkaa. Ruusu ei ole yhtä talvenkestävä kuin aidanteen muut ruusut, mutta pieni jännityskin sopii kuvioon.  Nevadan sijoittelu ei mennyt ihan nappiin, koska vieruskaverit ovat jo niin korkeita. Ehkä tarvitaan uudelleensijoittelua, että päästään nauttimaan lumihuipuista. Intohimoja tämä ruusu herättää.

Kanadalainen matala pensasruusu Alexander MacKenzey on kuin pensasmainen jaloruusu. Korkeus on noin metrinluokkaa, joten se sopii hyvin korkeampien köynnös- ja pensasruusujen edustalle. Lehdistö on kiiltävä ja kupariin vivahtava ja kukinta on jaloruusumaisen kiinteä, syvä tummanroosa. Ruusu on ollut hieman hidaskasvuinen, mutta nyt viisivuotiaana oikein terhakka namupala. Talvenkestävyydestä kertonee se, että huolimattomat tarhurit unohtivat sen ensimmäisenä vuonna ulos talvehtimaan ostoruukussaan – vaan sieltähän se nousi.

Suviruusu Rosa Poppius on meillä joutunut tyytymään takapihan aidan edustalle melkoisen varjoisaan tilaan, mutta jaksaa silti ihastuttaa sievillä kerrotuilla kukillaan. Kukinta olisi tietenkin aivan toista luokkaa aurinkoisella kasvupaikalla, joten käymmekin tuumasta toimeen ja polkaisemme irti jokusen juurivesan ja siirrämme ne tontin aidan ulkopuolelle tienviertä ilahduttamaan. Tämä ruusu ansaitsee tulla nähdyksi.

Valamonruusu Rosa splendens ei ole pihallamme oikein päässyt oikeuksiinsa. Emme toki suosi jäykkiä, suoria aidannerivistöjä, mutta meidän Valamomme kasvoi aidanteella niin rimpulaisesti, että se on saanut siirtyä yksikseen valloittamaan nurkkaa, jossa se saa huidella vapaasti. Toinen syy diskriminaatioon on se, että Valamon lehdistö on aina ollut melko huonokuntoinen ja toukkien kipristämä. Emme tiedä onko tämä lajille tyypillistä vaiko meidän ruusumme erityispiirre.

Seuraavassa ruusukatselmuksessa tutkaillaan vielä maanpeite- ryhmä- ja jaloruusujen vaiheita. Ai niin. Edellisessä ruusublogiosiossa haikailtu vaaleanpunainen löytöretkeilijä, John Davis odottaa jo ovenpielessä – kuusi pienen pientä nuppua muassaan.

Read Full Post »

Tähän aikaan keväästä saa tuntuman ruusujen riiviömäiseen puoleen. Piikityksen kestävälle haalarille olisi käyttöä oksien läpsytellessä ruusujen seassa ryömijää ylt’ympäriinsä. Nyt köynnökset alkavat olla kuosissa siistiksi leikattuina. Vielä on edessä aidanneruusujen sitominen seinustoille. Monet lajikkeet kun talvehtivat melko lailla vaakatasossa lumikuorman alla ja kaipaavat nostoapua.

Kanadalaiset talvenkestävät pilariruusut Henry Kelsey ja John Cabot:

Nämä kanadalaisten löytöretkeilijöiden mukaan nimetyt ruusut on jalostettu erityisesti talvenkestävyyttä ja kukinnan jatkuvuutta silmällä pitäen. Ensimmäiset löytöretkeilijät on hankittu pihallemme yli 10 vuotta sitten. Nämä ruusut ovat aina selvinneet talvesta vahvoin versoin eikä niitä ole paljoakaan tarvinnut paleltumisten vuoksi leikata. Reheväkasvuisina ne kaipaavat kuitenkin harvennusta, jotta kukinta pääsee paremmin esiin.

Vanha herra Henry Kelsey on kasvanut jo melkoiseksi ruusupuuksi. Se kasvaa kukkapenkin takaosassa suoraan olohuoneen ikkunan edessä pylvääseen tuettuna ja tarjoaa näin myös huikaisevan ikkunanäkymän.

Kukkien väri on erityisen kaunis heleä syvänpunainen ja kullankeltaiset heteet viimeistelevät eleganssin. Kukinta alkaa varhain, usein jo kesäkuun puolella ja kukinta uusiutuu hyvin kun kuihtuneet kukinnot napsitaan irti. Kukintaa saa usein ihailla vielä lokakuun puolella – ennätys taisi olla joskus joulukuussa. Ruusussa on mieto, miellyttävä tuoksu jonka havaitsee vasta aivan lähietäisyydeltä. Kaikkinensa upea parimetrinen ruusu, joka sopii sekä kukkapenkkiin että aidanteisiin ja säleikköihin.

John Cabot pilariruusu on kasvutavaltaan melko samanlainen kuin Henry Kelsey. Sen väriä voisi luonnehtia fuksianpinkiksi. Kukat ovat usein useamman kukan ryväksenä muodostaen suuria kukintapalleroita. Tuoksu on mieto ja miellyttävä ja ruusu soveltuu hyvin kukkakimppuihin.

Reheväkasvuisena ruusuna John Cabot tarvitsee runsaasti tilaa. Toki kasvustoa voi pitää aisoissa leikkaamalla silloin kun tila on kortilla. Positiiviset kokemukset näistä Kanadan herroista saa vielä haikailemaan uuden löytöretkeilijän, vaaleanpunaisen John Davisin perään. Minneköhän…

Praerie Dawn, Preerian sarastus on kanadalainen köynnösruusu, jossa on neljäsosa pimpinellaruusua. Meidän yli kymmenvuotias , talon lämpimällä seinustalla kasvava yksilömme on ollut sataprosenttisen talvenkestävä. Korkeutta ruusulle on kertynyt reilusti yli kolme metriä. Ruusu on tyvestään sopivasti kaljuuntunut, koska sijaitsee penkin takaosassa. Nyt kukinnot kurottautuvat kauniisti korkeuksiin. Kukka on kauniin lohenpunainen ja melko tuoksuva. Kukinta alkaa varhain, aina jo kesäkuussa ja uusiutuu jonkin verran, mutta ei niin runsaasti kuin löytöretkeilijöillä.

Pehmeisiin lehtiin tulee helposti vihreitä toukkia (ruusupistiäinen?), jotka kääntävät lehtiä rullalle. Varoituksen toukkainvaasiosta antavat tiaiset jotka asettuvat ahkerasti toukka-aterialle. Luontoystävällinen ruiskutus kyllä tehoaisi, mutta eipä tee mieli suihkia kohtisuoraan ylöspäin. Kukintoja toukat eivät verota ja lehtiäkin ilmaantuu ajan myötä lisää.

Yllä mainittuja kolmea ruusua ei todellakaan ole missään vaiheessa suojattu talven varalta ja näiden nousuun uskallamme vuosi vuodelta luottaa.

New Dawn on viehkeän romanttinen, rentovartinen köynnösruusu hennon vaaleanpunaisin kukin. Ruusun versot saattavat talvella paleltua aivan maata myöten, mutta se ehtii silti kukkia heinäkuussa saman vuoden versoilla. Kukinta jatkuukin sitten myöhäiseen syksyyn.

Tarmokkaina syksyinä olemme laskeneet rennot varret maahan ja peitelleet ne turpeella, lehdillä ja laudoilla. Palkintona on silloin ollut vehreät versot ja varhaisempi kukinta. Tänä keväänä elävää versokasvua oli noin 25 cm eli aivan hyvissä lähtöasemissa ollaan.

Pohjantähti köynnösruusu on pohjoisen varma kukkija. Kukinta kestää kahdesta kolmeen viikkoon ja ruusu varistaa sievästi pienet valkoiset terälehtensä. Ruusussa on jotain viehkoa yksinkertaista kauneutta. Moni vierastaa ruusua sen reheväkasvuisuuden takia, mutta saksillahan sen saa mieleisekseen. Meidän tähtemme kasvaa rinteessä ja viime kesän helteillä kastelu unohtui, joten tuloksena oli valtava määrä kuivuneita oksia. Nyt on edessä radikaali nuorennusleikkaus.

Matkan varrella on pihalta myös poistunut joitakin  köynnösyksilöitä. Kaunis, rentovartinen, lohenpunainen ja ihanasti ryöpsähtävä ja tuoksuva Coral Dawn oli yksi suosikeista. Sen uudelleen hankintaa mietitään taasen.

Köynnös- ja pilariruusut saavat kasvunsa tueksi keväällä oman pihan hyvin käynyttä kotitalouskompostia ja kanankakkaa tai hevosen lantaa. Heinäkuussa lorautellaan silloin tällöin myös kastelulannoitetta. Syyslannoitus laitetaan aina kun muistetaan. Joskus se tulee mieleen vasta liian myöhään.

Seuraavassa ruusukatsauksessa paneudutaan pensasruusuihin. Sen jälkeen ryhmä- ja maanpeiteruusuihin ja lopuksi ruukuissa kasvatettuihin jalo- ja köynnösruusuihin

Read Full Post »

Older Posts »