Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Rikkaruohot’ Category

Ihanan työntäyteinen kesäinen viikonloppu takana. Puuhastelijoiden kropat olivat sen verran koetuksella, että blogin päivityskin siirtyi arkiviikolle. Vuohenputken kanssa on tässä pihassa otettu mittaa joka kesä, mutta tänä vuonna tuo vihulainen näyttää olevan erityisen vahvasti niskan päällä.

2013-05-tarhuri-01IMG_3792.m

Haastavaksi perennapenkkien putsaamisen tekee se, että vuohenputki onnistuu kietomaan uskomattoman pitkät ja elinvoimaiset juurensa hankalasti toisen kasvin juuristoon. Se tunkee juuriaan vaikka toisen kasvin juurakon läpi. Niinpä putki saattaa työntää versonsa suoraan tiiviimmänkin kasvuston läpi. Silloin ei auta muuta kuin kaivaa pelastettava kasvi penkistä ja seuloa tarkasti juuristossa majailevat valkoiset juuren pätkät. Eilen pelastettiin mm. kaunis varjohiippakasvusto vuohenputken kynsistä. Myös suoraan  pihaesikoiden lehtiruusukkeiden keskeltä vuohenputkia nousi esikoiden kukkavanan viereen.
Kaikkien penkkien tehoputsaukseen ei aika tietenkään riitä. Silloin poistetaan vain itse kasvi sen kokoisen juurenpätkän kera, joka muiden kasvua rikkomatta saadaan  irtoamaan – ja varaudutaan toistamaan sama operaatio kesän mittaan uudelleen (ja kenties uudelleen ja uudelleen).
Eihän vuohenputki itsessään mikään rumilus ole ja joihinkin paikkoihin se suorastaan sopii. Se vain on niin voimakaskasvuinen multavassa maassa, että istutetuista taimista on pian vain haikea muisto jäljellä, jos putken antaa liiaksi rehottaa.
Myös etanoita on kerätty lasipurkkeihin roppakaupalla. Ne saivat sitten kylvyn kiehuvalla vedellä. Mihinkään varsinaiseen etanajahtiin emme ryhtyneet, vaan poimimme purkkeihin ne mitkä eteen sattuivat. Kovin pahaa jälkeä etanat eivät vielä ole pihassa aiheuttaneet. Kultapallojen lehdet näyttävät niille parhaiten maistuneen ja niiden lehdissä onkin nyt kevätmuodin mukaiset pitsirei’itykset.
Uurastuksen ohessa on hyvä antaa silmän levätä pihan monissa väriläiskissä ja myös pienissä harvinaisemmissa ja vaalituissa kasvutuppaissa. Sinertävä hämyvuokko Robinsonia (Anemone nemorosa) on löytänyt paikan jossa viihtyy ja leviää ja kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ilahduttaa aina loistokkaalla värileikillä. Jälkimmäinen kuuluu pihan moniin itse siemenestä kasvatettuihin lajeihin.
2013-05-hämyvuokko2013-05-kevätlinnunherne
Tulppaanitkin ovat nyt komeasti kukassa. Alla muutama poiminta. Palaamme asiaan hieman perusteellisemmin jonkin ajan kuluttua.
2013-05-tulppaanit-1 2013-05-tulppaanit-2

Read Full Post »

Viikkorytmi muuttuu kun edetään kohti kesää. Talvella – ja pitkälle kevääseen – viikonloput ovat blogin kirjoittamisen ja puutarhahankkeiden suunnittelun luontevia paikkoja. Kevään etenemistäkin saatiin hyvin kuvattua viikkokatsauksissa – tiettyyn pisteeseen. Jossain vaiheessa kukinta etenee sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Ja sitten alkaa vielä grillikausi, jonka tapahtumat sijoittuvat – tietty – viikonlopuksi, jolloin ihmisillä on mahdollisuus kyläilyyn. Kun normaaliin puutarhapuuhailuun lisätään grillin ja savustuspöntön kunnostus ja siitä seuraavaksi niiden testaaminen kaveriporukassa, niin paljon ei muulle jääkään aikaa. Viikonloppu oli säiden puolesta sikäli onnekas, että lauantaina saatoimme viettää koko illan pihalla auringon paisteessa, vaikka lämpötila nyt ei kovin hääppöinen ollutkaan.

Mutta katsotaanpa mitä kaikkea kukkimisrintamalla on tapahtunut. Tavallaan elettiin nuppujen viikko, kun pensasaitanamme toimivat marjaomenapensaat pääsivät vauhtiin. Kukkia on kahden värisiä, ja valkoiset ovat jo edenneet kauniisti nupusta kukkaan.

Pihan puolella, talon länsiseinustalla, on alkukesän herkkä kukkija valkoinen Särkynyt sydän komeimmillaan. Samassa penkissä kukkii Tuoksumatara, joka on erinomainen maanpeitekasvi, koska se laskee korkeammat perennat vaivatta läpi kasvustonsa. Tuoksumataran rinnalla, hentona aivan maanpinnassa jatkaa Puistolemmikki sinistä kukintaa skillojen, tuoksuorvokkien ja posliinihyasinttien jälkeen.


Talon eteläseinän perennapenkki on saanut kaunistuksekseen Kotkan akileijan, joka on siemenestä kasvatettu ja on osoittautunut varsin pitkään kukkivaksi.

Päärynöiden kukinta alkaa olla lopuillaan ja samalla Pilariomenapuu aloittaa oman kukintansa. Päärynäpuu on tuottanut aiemmin satoa, kun taas  tuo omenapuu on tähän asti tyytynyt vain kukkimaan. Oman jännityksensä tuo se havainto, että pölyttäjiä on tänä vuonna ollut liikkeelle melko niukanlaisesti.

Puuhaa riittää myös erilaisissa kitkemistouhuissa. Voikukka on tietenkin alituinen puutarhurin vetreyttäjä, mutta tänä vuonna ollut työtä myös tammivanhuksen jälkikasvun ja vaahteroiden kanssa. Otetaan tämän hieman myöhästyneen viikkokatsauksen lopuksi kevennys kymppiuutisten tapaan. Voikukka on tietenkin ainainen vieraamme, mutta sen etenemistä voi tehokkaasti hidastaa kitkemällä isoimmat kukat juurineen heti kun kukinta alkaa. Hyvällä työkalulla juuret lähtevät matkaan näppärästi, vaikka joskus ovatkin aikamoisia.

Read Full Post »

Täytyy ensimmäiseksi tunnustaa, että nyt rikomme sääntöä jonka asetimme itsellemme blogia perustaessamme. Ajattelimme nimittäin, että julkaisemme vain samana päivänä otettuja kuvia – emme lainkaan vanhempia. Mutta ei se nyt käytännössä ollutkaan hyvä idea, tällaisena harmaana keväänä kun joinakin päivinä ei vain yksinkertaisesti saa kuvia. Tai sitten ja muu elämä estää kuvaamisen. Joten nyt mennään vanhoilla.

Puhutaan nokkosista. Noista viekkaimmista rikkaruohoista (tai hyötykasveista, miten sen nyt ottaa). Nokkosia on kitketty tontilla vuosi toisensa jälkeen, ja taisi tässä olla jopa yksi vuosi jolloin tuntui siltä, että ihminen on ottanut voiton luonnosta. Vaan ei. Luonnon laki on tämä: nokkoset palaavat aina.

Viime maanantaina havaittiin yllättävä nokkosesiintymä krookusten keskellä.

Pieneltä ja viattomlta tuo vaikutti, joten siitä vaan reippaasti kitkemään. Mutta taas kerran osoittautui, ettei se nokkosen kanssa niin helppoa olekaan. Ne pirulaiset kasvattavat aivan valtavan juuriston ja jos et onnistu saamaan niitä kaikkia juuria ylös, niin ne tulevat uudelleen ja uudelleen. Kärsivällinen tonkiminen tuotti kyllä esiin aikamoisen juurakon, mutta kyllä sinne joku pieni juuren pätkä silti jäi – aloittamaan uutta hyökkäystä ensi vuonna tai seuraavana.

Read Full Post »