Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘hedelmäpuut’ Category

Aurinkoisen viikonlopun aikana ei ole mitenkään malttanut poistua pihalta, jossa tohina onkin parhaimmillaan. Kevään tuoksuihin kuuluu vääjäämättä kanankakan tunkeileva aromi, joka tarttui puutarhuriinkin niin että sauna kutsui. Myös  jokavuotinen kamppailu voikukkien kanssa jatkuu, nokkosiakin näyttää siellä täällä pilkottavan ja vuohenputki on varsinainen päänvaiva. Vastapainoksi tietenkin on koko ajan uutta kukintaa ja istutettavaakin.

Aloitetaan viikkokatsaus tunnelmakuvilla pihan puista. Auringonlaskun valo osuu hienosti pihan koivuihin ja matala säde hipaisee hetkeksi ennen mailleen menoaan perennapenkinkin. Koivuja komppaa komeasti kukkiva päärynä.

Tulppaanipenkissä saivat Torontot väistyä jo aika päiviä sitten. Seuraavien lajien kukinta jäi kuitenkin pienemmäksi kuin odotimme. Toronto näyttää olevan lajikkeista niitä vahvimpia ja parhaiten pihassamme vuodesta toiseen sinnittelijöitä. Jotain uutta kuitenkin tulppaanirintamallakin.

Laitetaan tähän vielä kuva sisältäkin, missä chilipaprika Orange Rocoto rehottaa olohuoneen ikkunalaudalla, odottaen ulospääsyä. Chili on lähtenyt tosi hyvään kasvuun, niin että siitä taitaa riittää pistokkaista jaettavaksikin.

Read Full Post »

Onpa riittänyt ihmeteltävää tässä kesän yllätysvierailussa. Aamukahveja ja päivällisiä pihan lämmössä tuoreiden yrttien kera. Linnut ovat pitäneet huolta aikaisista herätyksistä, joten pihasta on ehtinyt nauttia ennen töihin lähtöä. Hedelmäpuut kukkivat kuin vaahtopäinen meri ja pölyttäjiäkin on riittänyt. Pihallamme ei voi rehvastella suurella hedelmätarhalla, mutta luumua, päärynää, kriikunaa ja pilari- ja kääpiöomenapuita on kuitenkin sekaan mahtunut. Musta- ja punaherukat mahtuvat hyvin tontin reunoille ja pensasmustikka on päässyt ihan paraatipaikalle oven edustalle.

Virolainen Pepi-pääärynä aloittelee kuudetta kesäänsä ja viihtyy hyvin, vaikkei ole aivan aurinkoisimmalle kasvupaikalle päässytkään. Pepi tuotti ensimmäisen satonsa hyvin nopeasti ja viime keväänä saatiiin neljäkymmentä mehukasta, makeaa päärynää. Niiden jälkeen ei tehnyt heti mieli kaupan hedelmiä.

Pepi päärynän kukinta lupailee hyvää

Pilariomenapuita pihallamme on neljä, lajikenimiltään Polka ja Walz. Näiden kanssa onkin ollut säätämistä. Heti ensimmäisinä vuosina ne tuottivat kokoonsa nähden kivasti maukkaita, täysikokoisia omenoita. Ajan myötä kaksi puista on kasvanut huimasti korkeutta, ne kukkivat hyvin, mutta eivät jaksa kantaa satoa, vaan tiputtavat raakileet. Toiset kaksi ovat jääneet matalaakin matalammiksi ja tuntuu siltä kuin ne olisivat alkuperäisestä mitastaankin kutistuneet. Nämä minipuut kuitenkin tuottavat urhoolisesti satoa, muutaman omenen kesässä.  Näille on useaan otteeseen mietitty paikanvaihdosta, mutta aina herätään siinä vaiheessa, kun se on liian myöhäistä.

Pensasmustikoista Aino ja Alvar on vain hyvää sanottavaa. Pensaat ovat vajaan kymmenen vuoden ikäisiä ja satoikään päästyään todella runsasmarjaisia. Tietenkin viileinä kesinä marjat jäävät pienemmiksi ja yhtenä kesänä kaikki eivät ehtineet kypsyä. Pensaat ovat yli metrin korkuisia ja pensainakin hyvin kaunita, lisäarvona hieno ja pitkään kestävä syysväri. Jokakeväinen jännitysnäytelmä on tietenkin se millainen sää kukinta-aikaan osuu. Riittääkö pölyttäjiä, näitä kun ei pysty itse millän konstilla auttamaan. Kukinta on juuri alkanut ja pahus – säät viilenemässä.

Read Full Post »