Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Luonnonperennat’ Category

Ruusujen kukinta on tänä vuonna ennätysaikaisessa. Köynnös- ja pensasruusuista kukassa ovat Therese Bugnet ja Praerie Down. Ensimmäiset kukat puhkesivat 5. 6. paikkeilla ja nyt pensaat suorastaan pursuavat kukkia. Onneksi erityisesti Therese jaksaa uusia kukintaansa pitkin kesää, joten ilo ei jää lyhytaikaiseksi. Myös tavallisesti heinäkuulla kukintansa aloittavat ruusut ovat jo täynnä nuppuja, joita on ainakin tuhansia.

Pionitkin ovat tänä kesänä hyvissä ajoin kukinnan alussa. Pensaiden tukeminen on meillä jäänyt taas aivan viime tippaan. Nyt onkin kiire kerätä pensastukia kasaan ennen kuin pionit räjähtävät täyteen kukintaan. Tässä ensimmäinen pioni The Bowl of Beaty kurottautuu espanjankurjenpolvia kohtia.

Ovenpieliruukussa kukinnan aloitti jalokärhö ”Jokunen”. Sen piti olla sininen Rhapsody, mutta kukka on miltei valkoinen, hennon lilan ja limen värisin raidoin. Jäljitetään tälle oikea nimi myöhemmin. Meillä kärhöt ovat usein olleet jotain muuta kuin nimilapussa seisoo. Yhtä kaikki, kauniita kuitenkin.

Luonnossa harvinainen korkea lehtokasvi lehtoängelmä kasvaa pihalla useissa paikoissa siemenestä kasvatettuna. Kasvi löytää tiensä milloin minnekin ja putkahtaa yleensä esiin pensaiden tai perennojen keskeltä. Tässä se nousee pensasruusun sylistä. Kukinnan jälkeen kasvustoa koristavat viehättävät siemenkodat ja akilleijamainen lehdistö saa upean keltaisen syysvärin.

Ei sentään lupiineja paraatipenkissä, vaikka etelänherneen kukinta kauempaa lupiinia muistuttaakin. Tämäkin yksilö on siemenestä kasvatettu. Sinivihreä mattamainen lehdistö pysyy kauniina koko kesän eikä korkea kasvi tarvitse tukemista tuulisinakaan kesinä.

Mainokset

Read Full Post »

Tänään ei blogin otsikkoa paljon tarvinnut miettiä, sinistä ja valkoista – tuli mitä tuli. Viikkokatsauksessa ovat siis uudet kukkijat väriasteikolla sininen ja valkoinen.

Kevätkaihonkukka nousee skillojen jälkeen aivan samalta paikalta tismalleen saman värisenä. Vain muoto muuttuu. Hieman myöhemmin se antaa suosiolla tilaa verikurjenpolvelle, joten vuorottelu jatkuu.

Kevätlinnunherne on siemenestä kasvatettu luonnonperenna, joka alkaa käydä luonnossa harvinaiseksi, ja joka kukkii vuosi vuodelta yhtä komeasti.

Sinitähtihyasintti nousee samaan aikaan viimeisten tulppaanien kanssa.Kukinta on herkkä ja kaunis, mutta harmillisen lyhytkestoinen. Onneksemme kasvusto leviää vuosi vuodelta, mutta jakamista emme ole vielä uskaltaneet kokeilla.

Valkotäpläimikkä kukkii takapihalla ja niittyosastolla. Kukka on aluksi punainen ja muuttuu sitten siniseksi, niin että kasvissa on yhtä aikaa molempia värejä. Kesällä täplikäs lehdistö muodostaa hienon maanpeitteen. Kasvi lisääntyy nopeasti ja siitä on riittänyt jaettavaa moneen puutarhaan.

Siirtymäkuvaksi sinisestä valkoiseen sopii hyvin hämyvuokko, joka poseeraa kuvassa valkovuokon rinnalla. Sinisen vivahdus on hento, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa.

Sinivalkoisen katselmuksen kruunaa luumupuu, joka puhkesi kukkaan viikonloppuna. Kukinta on tosi upea ja ennustaa hyvää luumusatoa – kun pölyttäjiäkin jonkin verran tuntuu riittävän. Luumut on saatu pieninä piiskataimina tuttavalta ja toinen tekee keltaisia ja toinen punaisia makeita luumuja. Onneksi kukkivat samaan aikaan, jolloin hyötyvät ristipölytyksestä.

Read Full Post »

Monet luonnonperennat kuuluvat olennaisena osana pihapiiriimme. Kerran pihaan asetuttuaan kukat putkahtelevat tyytyväisinä esiin sieltä täältä. Näihin herkkiin kaunottariin jää suorastaan koukkuun, ne kun virittävät vahvasti muistoja lapsuuden kesistä. Kukkaniitty on todennäköisesti monen puutarhaharrastajan unelma ja sellaista on lähdetty meilläkin tavoittelemaan. Paikka niittymäiselle kasvustolle syntyi tavallaan luonnostaan talon sivustalle  jäävään nurmikaistaleeseen, jota kukaan ei jaksanut säännöllisesti leikata. Siihen nousi itsestään kaunista puna-apilaa, keltaista niittynätkelmää ja hiirenvirnaa, joita ruvettiin sitten vaalimaan. Nälkä kasvoi syödessä ja sangen lukuisia luonnonperennoja on siirretty sekaan kasvamaan, ruohoa pois siirtäen. Tämä viritelmä on vielä melko uusi, mutta näyttää lupaavalta. Niitty nousee nurmikon keskustasta ja sitä laajennetaan pikkuhiljaa reunojen suuntaan. Kasvualusta on hyvin multava ja ravinteikas, eikä sitä ruveta väkisin köyhdyttämään. Tämä kun on luonteeltaan rehevä niitty, jossa luonnonperennat saavat kasvaa muhkeiksi kasvustoiksi. Toiveena on tietenkin keväästä syksyyn jatkuva kukinta.

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) ja poimulehti (Alchemilla vulgaris) sopusoinnussa niityllä. Tämä yhdistelmä on jäänyt mieleen Valamon luostaria ympäröiviltä niityiltä.

Niitty ilman kevätesikkoa (Primula veris) jäisi jotain vaille. Nämä nousevat kukkimaan heti imiköiden jälkeen.

Puna-ailakki (Silene dioica) on niityn ja koko pihan ilopilleri, joka uusii kukintaansa keskikesällä tai loppukesästä, kun kuivuneet kukkavarret poistetaan. Leviää hyvin ja hyvä niin.

Niittykullero (Trollius europaeus) on niitä kasveja, joiden keltasävyä on vaikea pyydystää kameralla. Tämä yksilö on hankittu taimistolta. Harvinaisia luonnonperennoita emme tietenkään siirrä luonnosta, vaan kasvatamme siemenestä, joita saa hyvin mm. Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta tai etsimme taimia puutarhaliikkeistä.

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) aloittaa pihalla kurjenpolvien kukinnan. Kurjenpolvilajikkeita löytyy pihalta reilut kymmenkunta ja ne ovat olleet suosikkilistalla alusta saakka. Nykyisin eri lajikkeita on runsaasti saatavilla, mutta kolmetoista vuotta sitten joitakin lajikkeita sai suorastaan metsästää. Metsäkurjenpolvi kukkii nopeasti, mutta tuo pihaan alkukesän tuoretta raikkautta.

Read Full Post »