Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2011

Mosapiha poistui juhannukseksi hieman etelän suuntaan, ihailemaan Riian kauniita puistoja ja vanhaa kaupunkia. Kun reissusta palattiin oli piha taas niin rehevöitynyt, että muutama päivä vierähti huomaamatta erilaisissa kitkentä- ja sitomishommissa.

Tapahtui myös kesän tähän asti dramaattisin näytös. Ruohonleikkuri on lukkojen takana pyörävajan komerossa, ja kun se haettiin nurmikonleikkuuseen niin vastaan pölähti joukko kimalaisia. Heräsi epäily, että kimalaiset ovat pystyttäneet pesänsä varaston komeroon ja lähempi tarkastelu osoitti että näin onkin. Kimalaisia on Suomessa parisenkymmentä lajia ja useat niistä tekevät pesänsä maahan, esimerkiksi tyhjiksi jääneisiin myyrän koloihin. Myyränkoloja ei varaston betonilattialta tietenkään löydy, mutta huonoksi onneksemme siellä olivat pahvilaatikossa käytöstä poistuneet rullaluistimet, jotka hoitivat kimalaisille myyränkolon virkaa.

Alkoi pähkäily siitä, miten tilanteeseen reagoida. Päätimme siirtää pesän muualle, niin että kimalaisille säikytkin uskaltaisivat kulkea pihapolkuamme. Tässä kohtaa sitten töpeksittiin jonkin verran. Varasto tyhjäksi ja pesä pulkan päälle. Tämä sujui melko vaivatta. Mutta virhe oli siinä, että pesälaatikon kansi tuli avattua siirron aikana. Ulos pelmahtaneet kimalaiset ottivat todella nopeasti uuden pesäsuuntimen, ja kun matkaa jatkettiin ne jäivät pörräämään paikalleen. Ja pesän alkuperäisellä paikalla tietenkin pörräävät (vieläkin) epätoivoisena ne, jotka olivat ruuanhakumatkalla siirron aikana.

Jos olisimme älynneet lukea ohjeita netistä etukäteen siirto olisi sujunut paljon paremmin. Kimalaiset ovat ihmiselle käytännössä vaarattomia ja siksi kimalaispesiä ei kannata tuhota, vaan jos mahdollista, siirtää pesä paikkaan josta pölyttäjät voivat jatkaa arvokasta työtään. Parhaiten tämä käy niin, että koko pesä peitetään kattavasti niin, että kimalaiset eivät pääse siirron aikana ulos ja avataan pakkaus vasta kun pesä on uudessa paikassaan. Näin saadaan suurin mahdollinen määrä kimalaisia siirtymään, ja ne ottavat pian uudet pesäsuuntimet ja jatkavat elämäänsä uudessa paikassaan (vaikkakin siirrosta hieman häiriintyneinä).

Pesä siis vedettiin pulkan päällä tyhjälle tontille, paikkaan jossa ne eivät olisi ihmisille haitaksi ja jatkaisivat pölyttämistä. Mutta tarina ei lopu tähän, vaan saa surullisen lopun, johon otsikkomme viittaa. Kun muutaman tunnin kuluttua siirrosta kävimme katsastamassa kimalaisten kuulumisia, oli pesä jo hajalla ja levitettynä tontin niitylle. Siinä kimalaiset eivät sitten enää jaksaneet jatkaa elämäänsä.

Kimalaispesiä on toki muitakin eivätkä pölyttäjät ole kokonaan pihastamme hävinneet. Tässä muutama kuva terhakkaista pörrääjistä – oodina kuolleille kimalaisille.

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva ruusuista – ettei tarinamme saisi liian pateettis-surullista loppua – ennakoimaan ruusuasiantuntijamme lähiaikoina kirjoittamia uusia blogeja.

Read Full Post »