Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Toukokuu 2011

Viikkorytmi muuttuu kun edetään kohti kesää. Talvella – ja pitkälle kevääseen – viikonloput ovat blogin kirjoittamisen ja puutarhahankkeiden suunnittelun luontevia paikkoja. Kevään etenemistäkin saatiin hyvin kuvattua viikkokatsauksissa – tiettyyn pisteeseen. Jossain vaiheessa kukinta etenee sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Ja sitten alkaa vielä grillikausi, jonka tapahtumat sijoittuvat – tietty – viikonlopuksi, jolloin ihmisillä on mahdollisuus kyläilyyn. Kun normaaliin puutarhapuuhailuun lisätään grillin ja savustuspöntön kunnostus ja siitä seuraavaksi niiden testaaminen kaveriporukassa, niin paljon ei muulle jääkään aikaa. Viikonloppu oli säiden puolesta sikäli onnekas, että lauantaina saatoimme viettää koko illan pihalla auringon paisteessa, vaikka lämpötila nyt ei kovin hääppöinen ollutkaan.

Mutta katsotaanpa mitä kaikkea kukkimisrintamalla on tapahtunut. Tavallaan elettiin nuppujen viikko, kun pensasaitanamme toimivat marjaomenapensaat pääsivät vauhtiin. Kukkia on kahden värisiä, ja valkoiset ovat jo edenneet kauniisti nupusta kukkaan.

Pihan puolella, talon länsiseinustalla, on alkukesän herkkä kukkija valkoinen Särkynyt sydän komeimmillaan. Samassa penkissä kukkii Tuoksumatara, joka on erinomainen maanpeitekasvi, koska se laskee korkeammat perennat vaivatta läpi kasvustonsa. Tuoksumataran rinnalla, hentona aivan maanpinnassa jatkaa Puistolemmikki sinistä kukintaa skillojen, tuoksuorvokkien ja posliinihyasinttien jälkeen.


Talon eteläseinän perennapenkki on saanut kaunistuksekseen Kotkan akileijan, joka on siemenestä kasvatettu ja on osoittautunut varsin pitkään kukkivaksi.

Päärynöiden kukinta alkaa olla lopuillaan ja samalla Pilariomenapuu aloittaa oman kukintansa. Päärynäpuu on tuottanut aiemmin satoa, kun taas  tuo omenapuu on tähän asti tyytynyt vain kukkimaan. Oman jännityksensä tuo se havainto, että pölyttäjiä on tänä vuonna ollut liikkeelle melko niukanlaisesti.

Puuhaa riittää myös erilaisissa kitkemistouhuissa. Voikukka on tietenkin alituinen puutarhurin vetreyttäjä, mutta tänä vuonna ollut työtä myös tammivanhuksen jälkikasvun ja vaahteroiden kanssa. Otetaan tämän hieman myöhästyneen viikkokatsauksen lopuksi kevennys kymppiuutisten tapaan. Voikukka on tietenkin ainainen vieraamme, mutta sen etenemistä voi tehokkaasti hidastaa kitkemällä isoimmat kukat juurineen heti kun kukinta alkaa. Hyvällä työkalulla juuret lähtevät matkaan näppärästi, vaikka joskus ovatkin aikamoisia.

Mainokset

Read Full Post »

Pensasruusun käsite ei ehkä ole tässä esittelyssä täysin puhdasoppinen, mutta ainakin korkeutensa ja kasvutapansa puolesta kuvailemamme ruusut istuvat pensaskategoriaan.

Kanadalainen teresanruusu Therese Bugnet on varsin kestävä ja elinvoimainen pensas, jolle meillä on kertynyt korkeutta lähemmäs kolme metriä. Vaikka ruusun perimässä onkin rugosaa, näkyy sen vaikutus ilmeisesti vain kestävyydessä. Pensas on lähes piikitön ja varret ovat kauniin punaruskeat. Kukinta alkaa usein hyvissä ajoin ennen juhannusta ja pääkukinta ajoittuu heinäkuuhun. Pensas uusii kukintaansa pitkin kesää ja kukkia riittää usein lokakuulle asti. Kukka on ihanantuoksuinen, roosanpunainen ja voimakkaasti kerrottu. Aidanneruusu siis parhaimmasta päästä. Talvivaurioita ei meillä ole havaittu. Oikeastaan muita ongelmia ei ole ollut kuin pensaan rehevä kasvu. Kirpaisevin mielin piti taas harventaa, jotta vieruskaverit Henry Kelsey ja John Cabot eivät jäisi pimentoon. Theresan uudehko, vaalea sisarlajike Louise Bugnet on kuuleman mukaan myös hieno lajike, mutta nyt jäitä hattuun!

Punalehtiruusun viehätys perustuu paljolti punertavaan ja petroolinvihreään lehdistöön. Mitä aurinkoisempi kasvupaikka sen punaisempi lehdistö.Kasvutavaltaan ruusu antaa hyvin tilaa vierustovereilleen, koska tyvi pysyy kapeana ja ylhäällä varret kaartuvat viuhkamaisesti. Toki tätäkin lajiketta saa leikata reippain ottein, koska pitkiä hujoppeja nousee voimalla. Varsinkin yksittäispensaana kasvatettaessa ruusu tarjoaa paljon muotoilumahdollisuuksia. Olemme nähneet mm. upean riippapensasmuotoon leikatun ( ja taivutetun?) yksilön.

Mustialan ruusu Minette lienee nimeltään tämä tarkempaa tunnistamista vailla oleva neidonruusumme. Pensaamme ovat mummolan perintöä Orimattilan Pakaan kylältä. Sitä milloin ruusut ovat aikoinaan maatilalle päätyneet emme valitettavasti saa enää tietää. Vanhoista valokuvista näemme sen komistaneen seinustoja jo ainakin 1940-luvun alkupuolella. Myyntiin tämä ruusu on tullut Mustialan kartanossa vuosisadan alkukymmeninä, jonka jälkeen sitä on ollut myynnissä hyvin harvoin, mutta sitäkin enemmän se on siirtynyt pihoilta toisille.

Neidonruusu tuo pihaan vanhan ajan romantiikkaa ja huumaavaa tuoksua. Ruusu kukkii heinäkuussa noin kolme viikkoa. Sateisina kesinä tosin osa nupuista ehtii homehtua ennen aukeamista. Mielestämme kukinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun varret nostetaan keveästi seinustaa vasten. Ruusua on helppo lisätä juurivesoista, mutta haitallisen rehevää kasvustoa tämä ruusu ei tuota.

Rosa Nevada on mandariiniruusun ja teehybridin jälkeläinen, joka muistuttaa lähinnä Kordesin suurilehtisiä Pimpinellifolia-risteymiä. Pihan pisimmälle ruusuaidanteelle teki mieli saada pitkään kukkivaa valkoista kukintaa, joten valinta osui kukintaansa uudistavaan Nevadaan.Ruusun nimi tulee siitä, että täydessä kukinnassaan se on kuin lumihuippuinen Sierra Nevadan vuoristo. Yksi kukka on halkaisijaltaan n.10-12 cm. Kukka muistuttaa kovasti juhannusruusun kukkaa. Ruusu ei ole yhtä talvenkestävä kuin aidanteen muut ruusut, mutta pieni jännityskin sopii kuvioon.  Nevadan sijoittelu ei mennyt ihan nappiin, koska vieruskaverit ovat jo niin korkeita. Ehkä tarvitaan uudelleensijoittelua, että päästään nauttimaan lumihuipuista. Intohimoja tämä ruusu herättää.

Kanadalainen matala pensasruusu Alexander MacKenzey on kuin pensasmainen jaloruusu. Korkeus on noin metrinluokkaa, joten se sopii hyvin korkeampien köynnös- ja pensasruusujen edustalle. Lehdistö on kiiltävä ja kupariin vivahtava ja kukinta on jaloruusumaisen kiinteä, syvä tummanroosa. Ruusu on ollut hieman hidaskasvuinen, mutta nyt viisivuotiaana oikein terhakka namupala. Talvenkestävyydestä kertonee se, että huolimattomat tarhurit unohtivat sen ensimmäisenä vuonna ulos talvehtimaan ostoruukussaan – vaan sieltähän se nousi.

Suviruusu Rosa Poppius on meillä joutunut tyytymään takapihan aidan edustalle melkoisen varjoisaan tilaan, mutta jaksaa silti ihastuttaa sievillä kerrotuilla kukillaan. Kukinta olisi tietenkin aivan toista luokkaa aurinkoisella kasvupaikalla, joten käymmekin tuumasta toimeen ja polkaisemme irti jokusen juurivesan ja siirrämme ne tontin aidan ulkopuolelle tienviertä ilahduttamaan. Tämä ruusu ansaitsee tulla nähdyksi.

Valamonruusu Rosa splendens ei ole pihallamme oikein päässyt oikeuksiinsa. Emme toki suosi jäykkiä, suoria aidannerivistöjä, mutta meidän Valamomme kasvoi aidanteella niin rimpulaisesti, että se on saanut siirtyä yksikseen valloittamaan nurkkaa, jossa se saa huidella vapaasti. Toinen syy diskriminaatioon on se, että Valamon lehdistö on aina ollut melko huonokuntoinen ja toukkien kipristämä. Emme tiedä onko tämä lajille tyypillistä vaiko meidän ruusumme erityispiirre.

Seuraavassa ruusukatselmuksessa tutkaillaan vielä maanpeite- ryhmä- ja jaloruusujen vaiheita. Ai niin. Edellisessä ruusublogiosiossa haikailtu vaaleanpunainen löytöretkeilijä, John Davis odottaa jo ovenpielessä – kuusi pienen pientä nuppua muassaan.

Read Full Post »

Aurinkoisen viikonlopun aikana ei ole mitenkään malttanut poistua pihalta, jossa tohina onkin parhaimmillaan. Kevään tuoksuihin kuuluu vääjäämättä kanankakan tunkeileva aromi, joka tarttui puutarhuriinkin niin että sauna kutsui. Myös  jokavuotinen kamppailu voikukkien kanssa jatkuu, nokkosiakin näyttää siellä täällä pilkottavan ja vuohenputki on varsinainen päänvaiva. Vastapainoksi tietenkin on koko ajan uutta kukintaa ja istutettavaakin.

Aloitetaan viikkokatsaus tunnelmakuvilla pihan puista. Auringonlaskun valo osuu hienosti pihan koivuihin ja matala säde hipaisee hetkeksi ennen mailleen menoaan perennapenkinkin. Koivuja komppaa komeasti kukkiva päärynä.

Tulppaanipenkissä saivat Torontot väistyä jo aika päiviä sitten. Seuraavien lajien kukinta jäi kuitenkin pienemmäksi kuin odotimme. Toronto näyttää olevan lajikkeista niitä vahvimpia ja parhaiten pihassamme vuodesta toiseen sinnittelijöitä. Jotain uutta kuitenkin tulppaanirintamallakin.

Laitetaan tähän vielä kuva sisältäkin, missä chilipaprika Orange Rocoto rehottaa olohuoneen ikkunalaudalla, odottaen ulospääsyä. Chili on lähtenyt tosi hyvään kasvuun, niin että siitä taitaa riittää pistokkaista jaettavaksikin.

Read Full Post »

Tulihan se sieltä!

Ja kyllä sitä oli odotettukin, viimeiset kuusitoista päivää jo kuin kuuta nousevaa. Sadetta ei vain kuulunut ja maa alkoi olla jo huolestuttavan kuivaa. Omat penkit saa tietenkin kasteltua, mutta luonto kaipasi jo kunnon kylpyä kaikille. Ja sieltä se vihdoin tuli, raikas kevätsade! Ilma on kyllä hieman kolea, mutta kasvit piristyvät silti silmissä kun saavat juotavaa kyllikseen. Oikea kansanjuhla on menossa. Puhukoon kuvat puolestaan.

Read Full Post »

Tänään ei blogin otsikkoa paljon tarvinnut miettiä, sinistä ja valkoista – tuli mitä tuli. Viikkokatsauksessa ovat siis uudet kukkijat väriasteikolla sininen ja valkoinen.

Kevätkaihonkukka nousee skillojen jälkeen aivan samalta paikalta tismalleen saman värisenä. Vain muoto muuttuu. Hieman myöhemmin se antaa suosiolla tilaa verikurjenpolvelle, joten vuorottelu jatkuu.

Kevätlinnunherne on siemenestä kasvatettu luonnonperenna, joka alkaa käydä luonnossa harvinaiseksi, ja joka kukkii vuosi vuodelta yhtä komeasti.

Sinitähtihyasintti nousee samaan aikaan viimeisten tulppaanien kanssa.Kukinta on herkkä ja kaunis, mutta harmillisen lyhytkestoinen. Onneksemme kasvusto leviää vuosi vuodelta, mutta jakamista emme ole vielä uskaltaneet kokeilla.

Valkotäpläimikkä kukkii takapihalla ja niittyosastolla. Kukka on aluksi punainen ja muuttuu sitten siniseksi, niin että kasvissa on yhtä aikaa molempia värejä. Kesällä täplikäs lehdistö muodostaa hienon maanpeitteen. Kasvi lisääntyy nopeasti ja siitä on riittänyt jaettavaa moneen puutarhaan.

Siirtymäkuvaksi sinisestä valkoiseen sopii hyvin hämyvuokko, joka poseeraa kuvassa valkovuokon rinnalla. Sinisen vivahdus on hento, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa.

Sinivalkoisen katselmuksen kruunaa luumupuu, joka puhkesi kukkaan viikonloppuna. Kukinta on tosi upea ja ennustaa hyvää luumusatoa – kun pölyttäjiäkin jonkin verran tuntuu riittävän. Luumut on saatu pieninä piiskataimina tuttavalta ja toinen tekee keltaisia ja toinen punaisia makeita luumuja. Onneksi kukkivat samaan aikaan, jolloin hyötyvät ristipölytyksestä.

Read Full Post »

Kirsikat olivat upeimmassa kukinnassaan maanantaina ja tiistaina, mutta sitten navakka tuuli riipi puut lähes paljaiksi kukinnoista. Joinakin vuosina kukinta saattaa kestää reilun viikon, mutta nyt saatiin oikeastaan tyytyä muutamaan päivään. Tässä vielä muutama yksityiskohta, toinen maanantailta ja toinen ihan viimeisistä kukista eiliseltä.

Viikko on ollut tuulinen ja kolea, mutta kevät etenee siitä huolimatta omaa tahtiaan. Tulppaanipenkissä on tapahtunut vahdinvaihdos, kun Torontot luovuttivat vuoron seuraaville kukkijoille. Odotimme Torontojen penkissä seuraavaksi kukkijaksi punaista Attilaa, mutta ihan jotain muuta saatiin. Nimike on vielä haussa. Tontin etelärinteen Appeldorn Darwin on kukkinut aina viimeisenä, niin tänäkin vuonna. Tosin tänä vuona kukkijoiden määrä on syystä tai toisesta harventunut aika lailla aiemmasta.

Valkoinen narsissi Thaliakin putkahti kukkaan tällä viikolla. Valkoisia narsisseja on muutamassa paikassa tontilla, Thalian lisäksi Actea, kuvassa vain Thalea.

Kärhöt odottavat ruukuissa pääsyä isompiin laatikkoihin. Suunnitelmissa on köynnöskaaren pystyttäminen. Odotellessa kärhöillä oli huonoa onneakin, tuuli riepotteli ne pitkin poikin pihan laatoitukselle. Nyt vähän tukevammin sidottuina ne odottavat köynnöskaarta ja Dr. Druppel jo puhkesi kukkimaankin, ja kukkinee tästä eteenpäin koko kesän.

Laitetaan tähän vielä yksi kuva pihan linnuista. Mustarastas istahti takapihan aidalle kiireettömästi ja antoi ottaa kuvan itsestään.

Read Full Post »

Äitienpäivän varhainen aurinko oli herättänyt kirsikkapuun kevääseen ja niinpä saimme ihailla herättyämme nupuilla olevia ja juuri aukeavia kirsikan kukkia heti aamusta. Mosa herää -tapahtuma sattui samalle päivälle, ja niinpä Mosa heräsi tänä vuonna kirsikoiden kukintaan.

Varhain aamulla oli tietenkin kyse enemmän nupuista kuin kukinnoista, mutta päivän mittaan kukinnot alkoivat avautua ja illalla jo nähtiin täysin avautuneita kukintoja.

Mosa herää! on kylätapahtuma, joka kokoaa väen Tapanilan torille ja jonka myötä siirrytään kesäkauteen. Loistava ilma suosi tapahtumaa tänäkin vuonna. Väkeä riitti torin kojuilla jonoihin asti, ja kaupungin juhlaorkesteri pisti parastaan.

Kukat ovat nyt sellaisessa vauhdissa, että kaikkea mitä pihassa tapahtuu ei mitenkään ehti työn ohessa raportoimaan, mutta kuvia uusista kukkijoista ja tarinaa ruusuista ja tomaateista on kuitenkin luvassa taas lähipäivinä.

Mosan heräämisen myötä aurinkoista kevät-kesää toivottaa myös Mosapiha.

Read Full Post »

Older Posts »