Ensimmäisiä mansikoita

Ensimmäisiä mansikoita on päässyt maistelemaan jo joitakin päiviä. Pienoiskasvihuone osoittautui oivalliseksi apuvälineeksi mansikoiden kasvattamisessa. Kasvihuoneen paikoilleen asettaminen ei tosin sujunut ilman alkukommelluksia, kun tuuli pääsi riepottelemaan vailla tukea olevaa viritelmää. Kymmenkunta tiiltä alimmalle hyllylle riitti vakauttamaan rakennelman, ja enää ei tuuli uhkaa kasvejamme.

Amppelimansikat (Mora des Bois) ovat viihtyneet mainiosti kasvihuoneen ylimmällä hyllyllä ja tuottavat maukkaita marjoja, vaikkei sato tietenkään määrällään päätä huimaa.

Ahomansikkaakin (Fragraria vesca) kasvaa tonttimme reunamilla. Nämä ovat tietenkin pienempiä kuin amppelimansikat, mutta maku on aivan omaa luokkaansa. Marjojen kanssa saa olla valppaana, jos haluaa maistaa, sillä heti kypsyttyään ne kelpaavat paikalla oleville maistelijoille – ketä nyt paikalla sattuukin olemaan. Ja mukavaahan tuo on, että luomumarjat maistuvat.

Mainokset

Read Full Post »

Luonnonperennoita ja niittyviritelmää

Monet luonnonperennat kuuluvat olennaisena osana pihapiiriimme. Kerran pihaan asetuttuaan kukat putkahtelevat tyytyväisinä esiin sieltä täältä. Näihin herkkiin kaunottariin jää suorastaan koukkuun, ne kun virittävät vahvasti muistoja lapsuuden kesistä. Kukkaniitty on todennäköisesti monen puutarhaharrastajan unelma ja sellaista on lähdetty meilläkin tavoittelemaan. Paikka niittymäiselle kasvustolle syntyi tavallaan luonnostaan talon sivustalle  jäävään nurmikaistaleeseen, jota kukaan ei jaksanut säännöllisesti leikata. Siihen nousi itsestään kaunista puna-apilaa, keltaista niittynätkelmää ja hiirenvirnaa, joita ruvettiin sitten vaalimaan. Nälkä kasvoi syödessä ja sangen lukuisia luonnonperennoja on siirretty sekaan kasvamaan, ruohoa pois siirtäen. Tämä viritelmä on vielä melko uusi, mutta näyttää lupaavalta. Niitty nousee nurmikon keskustasta ja sitä laajennetaan pikkuhiljaa reunojen suuntaan. Kasvualusta on hyvin multava ja ravinteikas, eikä sitä ruveta väkisin köyhdyttämään. Tämä kun on luonteeltaan rehevä niitty, jossa luonnonperennat saavat kasvaa muhkeiksi kasvustoiksi. Toiveena on tietenkin keväästä syksyyn jatkuva kukinta.

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) ja poimulehti (Alchemilla vulgaris) sopusoinnussa niityllä. Tämä yhdistelmä on jäänyt mieleen Valamon luostaria ympäröiviltä niityiltä.

Niitty ilman kevätesikkoa (Primula veris) jäisi jotain vaille. Nämä nousevat kukkimaan heti imiköiden jälkeen.

Puna-ailakki (Silene dioica) on niityn ja koko pihan ilopilleri, joka uusii kukintaansa keskikesällä tai loppukesästä, kun kuivuneet kukkavarret poistetaan. Leviää hyvin ja hyvä niin.

Niittykullero (Trollius europaeus) on niitä kasveja, joiden keltasävyä on vaikea pyydystää kameralla. Tämä yksilö on hankittu taimistolta. Harvinaisia luonnonperennoita emme tietenkään siirrä luonnosta, vaan kasvatamme siemenestä, joita saa hyvin mm. Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta tai etsimme taimia puutarhaliikkeistä.

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) aloittaa pihalla kurjenpolvien kukinnan. Kurjenpolvilajikkeita löytyy pihalta reilut kymmenkunta ja ne ovat olleet suosikkilistalla alusta saakka. Nykyisin eri lajikkeita on runsaasti saatavilla, mutta kolmetoista vuotta sitten joitakin lajikkeita sai suorastaan metsästää. Metsäkurjenpolvi kukkii nopeasti, mutta tuo pihaan alkukesän tuoretta raikkautta.

Read Full Post »

Varhaisimmat perennat hyvässä vauhdissa

Sipulikukkien jälkeen ensimmäisten perennojen joukossa nousee uskollisesti vuodesta toiseen voimakkaan sininen kotkanakileija (Aquilegia glandulosa). Tämä siemenestä kasvatettu yksilö kukkii pidempään kuin muut akileijamme ja vaatii reheväkasvuisena melko usein toistuvaa jakamista. Itsekseen tämä ei juurikaan kylväydy.

Seuraavina nousevat akileijat ovatkin sitten yleensä enemmän ja vähemmän keskenään risteytyneitä ja aina vähän uudenlaisia. Kotkanakileijaan verrattuna näiden kukinta-aika on melko lyhyt. Tämän akileijan taustalla jälleen yksi valkoinen yllätysnarsissi. Pitkään kukkiva ja hyväntuoksuinen.

Valkoinen särkynytsydän (Dicentra spectabilis) täyttää ruhtinaallisesti suuren nurkkauksen ja kukkii varjossa todella pitkään.

Tarhavarjohiippa (Epimediun x rubrum) on yksi viehkoimmista varjon perennoista. Sen ilmava ja leijuva kasvutapa pääsee hyvin oikeuksiinsa saniaisten, kurjenpolvien ja varjoliljojen ympäröimänä. Varjohiipan kukintakin on viehättävä, mutta se mennä viipotti ohi ennen kameroiden saapumista.

Tuoksumatara (Galium odoratum) on myös kiitollinen varjon ja puolivarjon maanpeitekasvi. Kasvu on todella nopeaa ja tällä saa paikan kuin paikan vihertämään. Tuoksukin on viehättävä ja kasvusto päästää myöhemmin kukkivat, korkeammat perennat vaivatta nousemaan lehdistön läpi. Voimakkaasta kasvusta huolimatta tuoksumatara on helppo pitää aisoissa.

Ainavihanta pikkutalvio (Vinca minor) täyttää ahkerasti hankalimmatkin aukkopaikat eikä karsasta kuiviakaan oloja. Tätä on jouduttu suorastaan karsimaan, koska se edellisenä kesänä meinasi peittää osan pensaspuolukoista alleen.

Read Full Post »

Risuja ja ruusuja

Kesä tulee hitaasti kiiruhtaen. Kolea sää sai eilen seurakseen navakan tuulen, joka ravisteli pihan puita ja perennoita oikein tosissaan. Tontin reunoilla kasvaa neljä koivua (+ yksi istutettu, vasta viisivuotias), joiden oksisto oli kovilla illan ja yön aikana. Pihanurmikko olikin sitten aamulla täynnä katkenneita oksia.

Koivuille tuo tuulen riepottelu on vain luonnollista kauneudenhoitoa. Näin ne pääsevät kätevästi eroon heikoimmista ja kuivuneista oksista ja saavat tilaa uusien oksien kasvulle. Toisin on perennoiden laita. Pionit ovat kasvaneet jo melkoisen korkeiksi, mutta epäonneksemme emme olleet sitoneet niitä mitenkään ennen tätä myräkkää ja niinhän siinä tietenkin kävi, että seinänvieruksen pikku trombit saivat pionit lakoamaan. Katsotaan sitten aikanaan, kunhan ilmat vähän selkenevät, miten ne saadaan taas pystyasentoon. Hieman vaikea on kuvalla kertoa tuosta lakoamisesta, mutta tuosta saanee jonkinlaisen käsityksen siitä, että kasvien tukeminen olisi todella ollut paikallaan.

Sateen ja tuiverruksen keskellä tapahtuu tietenkin myös kaikenlaista positiivista. Ruusut eivät pienestä tuulesta hätkähdä, ja ensimmäisiä nuppuja on jo katseltu jonkin aikaa. Ensimmäisenä kukkaan ehti Therese Bugnet, josta tässä ensimmäinen kuva. Lisää ruusuista aikanaan, kunhan kukinnat etenevät.

Read Full Post »

Tomaatit pääsevät ulos

Kylmät yöt tuntuivat jatkuvan loputtomiin, ja tomaatit sen kun kasvoivat ikkunalaudalla. Raakileitakin alkoi olla mukavasti, mutta kylmien öiden lisäksi puutarhan ulkopuolisen elämän kiireet hidastivat siirto-operaatiota, jota tomaatit jo epäilemättä innokkaasti odottivat.

Siirto-operaatio on aina jännittävä tapahtuma, sillä hennot tomaatinvarret katkeavat varsin helposti. Tällä kertaa urakkaan osallistui kolme henkilöä. Yksi vahti ikkunalla etteivät taimet kaatuile kesken kaiken ja kaksi kuljetti taimet pihalle odottamaan istutusta. Harava tuossa kuvassa antaa jotain osviittaa tämänvuotisesta kasvusta. Pisimmät tomaatit olivat ikkunalla jo 180 ja 190 senttisiä.

Tomaatit istutettiin vakiintuneeseen tapaan grillimajan seinustoille, eteläiselle ja läntiselle sivustalle. Kasvit ovat vielä pitkään varsin hentoja ja tuuli riepottelisi ne poikki ilman perusteellista  tukemista. Kevytmetalliset tukikepit ja tukeva sitominen ovat siis tässä vaiheessa tuiki tarpeellisia.

Aina sitomisoperaation loppuun asti saa jännittää, kuinka monta tainta saadaan ehjinä paikoilleen. Nyt kaikki sujui huomattavan onnekkaasti. Majan seinustalla on kasvamassa kahdeksan korkeaa kirsikkatomaattia (Sungold) ja ruukuissa maan pinnalla on amppelitomaatteja (Tumbling Tom Red) lähes saman verran.

Kasvien ensireaktio ulospääsyyn on järkytys ja jonkinlainen shokki, suoranainen nuupahdus, niin kuin tuosta kuvasta näkyy.

Tomaatit kuitenkin toipuvat ensijärkytyksestään varsin nopeasti. Jo muutaman tunnin kuluttua kastelusta niiden lehden ovat taas terhakkaasti pystyssä. Raakileitakin on jo todella mukavan näköisesti. Nämä ovat olleet yleensä hyväsatoisia lajikkeita, ja maku on tietenkin omaa luokkaansa, kun tomaatit saavat kypsyä loppuun saakka varressaan. Ovat makeita kuin marjat. Juhannuksen maissa viimeistään päästään maistamaan.

Read Full Post »