Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Tou 2010

Kesä oli hyvin tulollaan, kun taas otettiin takapakkia. Tilanne alkaa käydä tomaattien kanssa jo tukalaksi. Taimet kasvavat olohuoneen ikkunalaudalla tuhisten. Tai ei tässä enää mistään taimista voi puhua, metrisiä tomaatinalkuja, elleivät jo korkeampiakin. Sinänsä niiden on turvallista olla sisällä vielä muutama päivä, mutta ongelma alkaa sitten kun ne pitää saada ulos. Tarvitaan ainakin kaksi ihmistä ponnistelemaan, että ne saadaan ulos ja istutettua paikalleen ilman että varret katkeavat. Kerrotaan sitten aikanaan, miten kävi.

Mainokset

Read Full Post »

Onpa riittänyt ihmeteltävää tässä kesän yllätysvierailussa. Aamukahveja ja päivällisiä pihan lämmössä tuoreiden yrttien kera. Linnut ovat pitäneet huolta aikaisista herätyksistä, joten pihasta on ehtinyt nauttia ennen töihin lähtöä. Hedelmäpuut kukkivat kuin vaahtopäinen meri ja pölyttäjiäkin on riittänyt. Pihallamme ei voi rehvastella suurella hedelmätarhalla, mutta luumua, päärynää, kriikunaa ja pilari- ja kääpiöomenapuita on kuitenkin sekaan mahtunut. Musta- ja punaherukat mahtuvat hyvin tontin reunoille ja pensasmustikka on päässyt ihan paraatipaikalle oven edustalle.

Virolainen Pepi-pääärynä aloittelee kuudetta kesäänsä ja viihtyy hyvin, vaikkei ole aivan aurinkoisimmalle kasvupaikalle päässytkään. Pepi tuotti ensimmäisen satonsa hyvin nopeasti ja viime keväänä saatiiin neljäkymmentä mehukasta, makeaa päärynää. Niiden jälkeen ei tehnyt heti mieli kaupan hedelmiä.

Pepi päärynän kukinta lupailee hyvää

Pilariomenapuita pihallamme on neljä, lajikenimiltään Polka ja Walz. Näiden kanssa onkin ollut säätämistä. Heti ensimmäisinä vuosina ne tuottivat kokoonsa nähden kivasti maukkaita, täysikokoisia omenoita. Ajan myötä kaksi puista on kasvanut huimasti korkeutta, ne kukkivat hyvin, mutta eivät jaksa kantaa satoa, vaan tiputtavat raakileet. Toiset kaksi ovat jääneet matalaakin matalammiksi ja tuntuu siltä kuin ne olisivat alkuperäisestä mitastaankin kutistuneet. Nämä minipuut kuitenkin tuottavat urhoolisesti satoa, muutaman omenen kesässä.  Näille on useaan otteeseen mietitty paikanvaihdosta, mutta aina herätään siinä vaiheessa, kun se on liian myöhäistä.

Pensasmustikoista Aino ja Alvar on vain hyvää sanottavaa. Pensaat ovat vajaan kymmenen vuoden ikäisiä ja satoikään päästyään todella runsasmarjaisia. Tietenkin viileinä kesinä marjat jäävät pienemmiksi ja yhtenä kesänä kaikki eivät ehtineet kypsyä. Pensaat ovat yli metrin korkuisia ja pensainakin hyvin kaunita, lisäarvona hieno ja pitkään kestävä syysväri. Jokakeväinen jännitysnäytelmä on tietenkin se millainen sää kukinta-aikaan osuu. Riittääkö pölyttäjiä, näitä kun ei pysty itse millän konstilla auttamaan. Kukinta on juuri alkanut ja pahus – säät viilenemässä.

Read Full Post »

Matalakasvuiset lummetulppaanit ”Heart´s Delight”, ”Giuseppe Verdi” ja ”Toronto” ovat panneet parastaan ja antavat  lakastuttuaan tilaa hieman korkeammille ja myöhemmin kukkiville sisaruksilleen. Tulppaanien kukintaa riittää näin noin kuukauden ajaksi ja pihan väri-ilme muuttuu uudeksi. Korkeampien tulppaanien kukinnan lakatessa varhaisimmat perennat ovat jo kukintavalmiina ja ruusutkin työntävät versonsa valoon. Viimeisistä kukkijoista näkyy usein vain avonainen kukka, joka nousee esimerkiksi pionien tai kurjenpolvien lehdistön keskeltä. Kovin paljoa emme ole tulppaaneja uusineet, koska ne ovat niin hyvin viihtyneet paikoillaan. Neljä lajiketta on kukkinut uskollisesti kolmetoista vuotta. Noin puolet tulppaaneistamme ovat olleet eri lajeja kuin mitä pakkauksessa on kerrottu, eikä kyse ole ollut pienistä värimuunnoksista, vaan totaalisen erilaisista lajikkeista. Mutta onni on ollut matkassa, sillä kaikki ”virhelajikkeet” ovat olleet mieluisia, eikä yhteensopimattomia väriyhdistelmiä ole syntynyt.

Vanha uskollinen Appeldorn Darwin-tulppaani leiskuu kuin tulenlieskat marjaomenapensaiden ympäröimänä. Lajike on korkeakasvuinen, mutta ei juurikaan lamoa tai kaatuile. Viime syksynä istutimme sen kumppaniksi samaa väriskaalaa noudattavia ripsureunaisia tulppaaneja, jotka jatkavat väri-ilottelua Darwinien jälkeen.

”Tulenliekkinä saavuit (taas) kerran”

Vaaleanpunainen ”ylläri”. Tämän piti olla täydennys ”Heart´s Delight” penkkiin, mutta se olikin ihan muuta ja aivan ihana. Tämäkin jatkaa penkin kukinta-aikaa, koska se nousee vasta ensimmäisen lakastuttua.

Tiilenpunaisen ”Toronton” jälkeen lilan sävyihin

Amsterdamin tuliainen. Tässä oiva malli tulppaanimekon ompeluun

Sinitähtihyasintti (Camassia quamash) on viehättävä tulppaanien kumppanuuskasvi, muta kukinta on harmillisen lyhyt. Liekö koskaan viikkoakaan ollut kukassa. On nopea kuin tähtisadetikku.

Read Full Post »

Pakkasen kestävät pienet keltaiset narsissit ovat saaneet väistyä valkoisten kaunotarten tieltä. Valkoinen narsissi suorastaan uhkuu arvokkuutta ja tuo iltoihin satumaista hehkua. Jotkut myös levittävät huumaavan vaniljaisen tuoksunsa ympäristöön erityisesti iltaisin. Tosin pihastamme on hävinnyt se kaikkein tuoksuvin runoilijan narsissi ”Pheasant´s Eye” (Narcissus poeticus), jonka katse tunkee suoraan sydämeen ja tuoksu syöpyy syvälle muistiin. Tästä yksilöstä ovat nyt jäljellä vain lehtitupsut, jotka pitänee poistaa ja metsästää uusia sipuleita tilalle – sipuleita on vain valitettavan huonosti saatavilla. Korpikankaan ja Kauppilan sipuliluetteloista näitä on ainakin löytynyt. Helpommin löytyy toista runoilijan narsissia ”Actaeaa”, joka on aivan kelpo tuoksuva narsissi sekin, mutta ”Pheasant´s Eyen” herkkä vaatimattomuus kummittelee kuuitenkin mielessä.

Muita viehättäviä valkoisia narsissilajikkeita pihassamme ovat tähtinarsissi ”Mount Hood” (Narcissus incomparabilis) sekä orkideanarsissi ”Thalia” (Narcissus triandrus) ”Mount Hood” on suuri ja uhkea ja ”Thalia” melko samannäköinen, mutta pienikokoisempi ja sirompi. Molemmat kaunistavat somasti pihan niittymäistä plänttiä.

Tuoksuva runoilijan narsissi ”Actaea” iltaa sulostuttamassa

Uhkea valkoinen kaunotar ”Mount Hood”

Orkideanarsissi ”Thalia”.

Nimetön tähtinarsissi.

Read Full Post »

Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ja valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) vaihtavat sujuvasti kukkien väriä punaisesta lilan kautta siniseen. Kevätlinnunherneen huikean vahva värishow on yksi kevään odotetuimpia kukintoja. Taimet on kasvatettu Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan siemenistä. Taimimyymälöissä olen nähnyt tätä kasvia paljon haljumman värisenä versiona. Syksyllä siirsimme yhden ison tuppaan toisaalle, mutta sieltä se ei sitten noussutkaan.

”Laittaisinko tänään punaisen, lilan vai sinisen mekon?” tuntuu tässä valkotäpläimikkä miettivän kirjopikarililjan Fritillaria meleagris) kupeessa. Myöhemmin kesällä lehdet kasvavat tiiviiksi valkotäplämatoksi, joten varsin näppärä maanpeitekasvi tämäkin.

Tämä esikon olemme tuoneet vanhan maatalon pihalta vaaleansinisenä. Meidän maaperässämme se on muuttunut hennon lilaksi.

Keltavuokkomme (Anemone ranunculoides) kaipaisi varmaan hieman aurinkoisempaa kasvupaikkaa, koska se ei ole lähtenyt mätästymään niinkuin alkuperäisillä kasvupaikoillaan lehdoissa. Tämäkn on lähtöisin Turun kasvitieteellisestä puutarhaasta, josta se on tilattu maavarsina. Aurinkoisempi rinnepaikka onkin ja katsastettuna ja kukinnan jälkeen otetaan siirtämisen riski.

Tässä ei ole kyseessä valkovuokon värimuunnos, vaan piskuinen kääpiötulppaani ”Little Princess” sieltä kuikuilee valkovuokkojen keskeltä. Nämä hellyttävät tulppaanit ovat vuosien mittaan käyneet vähiin, mutta muutama yksilö silloin tällöin putkahtaa esiin.

Read Full Post »

Lauantaina päästiin hellelukemiin ja olohuoneen ikkunalla kukkivilla tomaatintaimilla alkoi olla jo aikamoisen kuumat oltavat. Pituuttakin niille on jo kertynyt niin, että erilaiset lankaviritykset ovat olleet tarpeen katkeamisia ja kaatumisia estämässä.

Ilman lämmetessä saimme tietenkin kuningasajatuksen. Pienoiskasvihuoneen seinät paikalleen ja tomaatit sinne! Erinomainen ajatus, joten siitä vain toimeen. Ja pian tomaatintaimet ja basilikat olivatkin kauniissa järjestyksessä pienoiskasvihuoneessa aloittamassa ulkokasvatuksen vaihetta.

Mutta eipä aikaakaan kun voi kauhistus. Helleilma kehitti tuulenpuuskia, jotka olivat ärhäkimmillään suorastaan trombin luokkaa – tai ainakin siltä tuntui. Eikä pelkästään tuntunut, sillä pienoiskasvihuone rämähti pian kasvoilleen. Vähän siinä oli ehditty pähkäillä, että noinkohan kestää tuulessa, mutta mitään kiinnityksiä ei ehditty vrittelemään ennen kuin tuuli tarttui asiaan. Aika pahan näköistä jälkeä.

Säikähdyksellä tästä kuitenkin selvittiin – suurin piirtein. Tietenkin tuosta muutama varsi murtui, mutta jälki ei ollut läheskään niin pahaa kuin olimme ensi vilkaisulla  pelänneet. Varovasti keräillen taimet saatiin talteen, ja uusiin purkkeihin jos tarpeen. Yksi varresta katkennut latvus pelastettiin talteen maljakkoon, jossa siitä juurtunee uusi kasvi – ties mikä mutanttiversio. 😉

Pihalla riitti mukavasti askarreltavaa, mikäs siinä auringon paisteessa, ja kohta taimilla oli taas uudet kodit. Nyt ne päätyivät takaisin olohuoneen ikkunalle, josta ei kohta enää näe ulos tomaattien kasvulta.

Tarinan opetus on tietenkin hyvin yksinkertainen. Pienoispuutarha suojaa toki sisälleen sijoitetut kasvit tuulen tuiverruksilta, jos se itse on kiinnitetty kunnolla ja tukevasti. Tuuleen tarttuvaa pintaa kertyy ihan kivasti tuollaiseen pieneenkin tarhaan.

Read Full Post »

Lämpötila alkoi kohota lähelle hellelukemia perjantaina puolen päivän aikaan. Kirsikka (Prunus sargentii) oli nopeasti nupuillaan ja illemmalla jo muutama nuppu avautui kukintaankin.

Lauantai-aamuna kirsikka olikin jo täydessä kukassa. Juotiin aamukahvit patiolla, oikein paahteisessa lämmössä. Kuppi tummapaahtoista kahvia, uunituoretta valkosipulipatonkia, tomaattia – nam. Pianhan sitä saadaan omat basilikat tomaatin päälle …

Kirsikka kukkii tänä vuonna pari viikkoa myöhässä, mutta yhtä kauniina kuin aina. Ja kukinta jatkuu komeana ainakin ensi viikolle. Tässä vielä muutama yksittäinen kaunokainen.

Read Full Post »

Older Posts »