Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Pionien vuoro

Eräs kesän herkimmistä hetkistä on käsillä. Pionit The Bowl of Beaty ja Sarah Bernhardt ovat päässeet vauhtiin. Viime hetkellä ennen rankkaa sadekuuroa saimme pionit tuettua, niin että ne kukkivat pystyssä päin rankemmissakin oloissa. Paljon muutakin kukkaloistoa on ilmaantunut, mutta palaamme näihin jonkin ajan kuluttua.

2013-06-pionit-12013-06-pionit-2

Espanjan kurjenpolven (Geranium endressii) pitkääkin pidempi kukintakausi on alkanut täydellä tohinalla. Tämän kiitollisempaa perennaa saa hakea, se kun viihtyy myös kaikenlaisissa valaistusolosuhteissa. Heinä-elokuun vaihteessa kukintaan saattaa tulla pieni tauko, mutta jos kasvustoa raaskii leikata hiukan, kukinta jatkuu säiden salliessa jopa marraskuulle.

Komea ja korkea karmiininpunainen ja mustasilmäinen Armeeniankurjenpolvi (Geranium psilostemon) kasvaa meillä ison perennapenkin keskivaiheilla ja myöhemmin kesällä se jää jonkin verran muiden kasvien katveeseen, jolloin kukinta hiipuu. Komeista kukista pääsemme yleensä nauttimaan koko kesäkuun ajan. Väljemmissä oloissa kukintaa jatkuisi pidempäänkin.

Uskollinen ja nopeasti leviävä tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) on oiva peittokasvi hankaliinkin olosuhteisiin. Kasvusto pitää miltei vuohenputkenkin aisoissa. Muutama putken verso putkahtaa silloin tällöin läpi, mutta ne on helppo nyppäistä pois. Itse kukinta hurahtaa ohi vauhdilla, mutta tämän kasvin tehtävä onkin muodostaa vihreitä patjamaisia mättäitä sinne minne halutaan siistiä maanpeitettä. Varjoakaan tämä lajike ei säiky.

2013-06-kurjenpolvi-12013-06-kurjenpolvi-2 2013-06-kurjenpolvi-3

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on saanut tänä vuonna vierelleen saksankurjenmiekan taimia, jotka eivät vielä tänä kesänä kuki. Mielenkiinnolla odotamme millainen yhdistelmä näistä aikanaan syntyy. Kurjenmiekat ovat meillä myös aina hätää kärsimässä ympärillä olevien kasvien vallatessa elintilaa. Keltaoranssi tarhakullero (Trollius Goldquelle) pääsee hyvin loistamaan niityllä varhaisen kukintansa johdosta. Kauniitahan nämä jalostetut lajikkeet ovat, mutta aito luonnonvarainen niittykullero on kuitenkin ykkönen.

_MG_6524a_MG_6384a

Ruusuista tänäkin vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti teresan ruusu Therese Bugnet, hyväntuoksuinen voimakaskasvuinen ja terve ruusu .

2013-06-ruusu-1

Huh hellettä

Viime päivät ovat olleet niin helteisiä, ettei sisällä ole paljoa viihtynyt. Tosin ulkonakin on välillä kaivannut varjoon. Kasvitkin voivat olla kovilla ja kastelemista riittää. Luvassa on viileämpiä päiviä, ja ehkä sitten istahdamme taas pidemmän hetken koneen äärellä. Sitä odotellessa todistus siitä, että helle saa luontokappaleetkin niin sanotusti vetämään lonkkaa. Pihassamme silloin tällöin piipahteleva orava otti rennosti auringonpaahteessa ja antoi kaikessa rauhassa kuvailla itseään.

2013-06-orava

Alkusuven sineä

Siniset kukkijat tuovat puutarhaan harmoniaa ja kaihoisaa romantiikka. Sinivuokot, balkaninvuokot, scillat, siniliilat pihaesikot, tuoksuorvokit sekä linnunherneet ovat jo suorittaneet kevätnäytöksensä. Tosin tuoksuorvokki ja toinen pihaesikko tekevät combackin myös myöhemmin syksyllä loka-marraskuussa. Valkotäpläimikkä sinnittelee vielä muutama kukan voimalla.

Viimeisten sinertävien tulppaanien kanssa kukkiva Sinitähtihyasintti (Camossia quamash) ilahdutti huiskillaan reilun viikon ajan. Tänään leikattiin kukkavarret alas ja lehdet maatuvat nopeasti perennojen sekaan. Tähtihyasintti on viihtynyt ja levinnyt paikaltaan noin kymmenen vuoden ajan.

2013-06-tähtihyasintti

Kurjenpolven kukkiessa sanat loppuvat kesken. Pihaa suunnitellessa kurjenpolvi oli ruusujen ohella ykköstoiveena. Nyt lajikkeita on kertynyt neljätoista. (Loppukesästä saatamme tehdä näistä oman katsauksensa.) Kukintaa riittää toukokuulta loka-marraskuulle. Liilat metsäkurjenpolvet aloittavat emännän lempikasvin sesongin.

2013-06-kurjenpolvi-1

2013-06-kurjenpolvi-2

Siemenestä kasvatettu kotkanakileija (Aquilegia glandulosa) tuo intensiivisen sinisen säväyksen kukkapenkkiin. Tämä on ollut kestävä ja uskollinen lajike. Kukinta kestää melko pitkään kun muistaa poistaa kuihtuneet kukat. Moni kaunis akileijalajike pihallamme on siirtynyt muistoihin. Song bird -lajike, jonka siemenet tilasimme Englannista, teki pikkulinnun kokoisia vaaleansinivakoisia kukkia muutaman vuoden ajan. Nyt sen jälkeläisten kukat ovat pikkurillin kokoisia.

2013-06-kotkanakilleija

Pienet ja pirteät siniset kukkijat täplittävät mukavasti pihaa. Pikkutalvio (Vinca minor) on tosin riehaantunut sellaiseen kasvuun, että se tukahdutti alleen ihanat ruotsalaiset Sanni ja Sussi -puolukat. Puolukoiden siirtämistä oli jahkailtu liian monta vuotta. Nyt se tilaisuus meni.

2013-06-pikkutalvio

Nurmitädyke (Veronica chamaedys) ja maahumala (Glechoma hederacea) ovat mainioita maanpeitekasveja, jotka ilahduttavat kirkkailla kukinnoillaan. Nurmitädykkeen lakastuessa sen vierelle nousee myöhemmin kesällä taivaansininen loistotädyke suurine kukkaterttuineen.

2013-06-nurmitädyke

2013-06-maahumala

Perinteisiä sinisiä sulostuttajia ovat tietenkin siro puistolemmikki (Myosotis sylvatica) sekä kesän lopullisesti korkkaava, tuoksullaan pään sekoittava pihasireeni (Syringa vulgaris).

2013-06-lemmikki

2013-06-syreeni

Lintutiedotteita: Töyhtöpäinen räksän poikanen hyppelee pihalla ja pariskunta ilmeisesti suunnittelee uutta pesuetta, akteista päätellen. Pikkuräksä kaihtaa kameraa, emmekä me ala sitä ahdistelemaan.

2013-06-räksä

Tulppaanien kukinta ei onneksi ole vielä ohi. Eri lajeja valitsemalla kukinnan saa kestämään noin kuukauden päivät. Ihan ensimmäisenä nousevat lummetulppaanit. Yksi suosikeistamme on lummetulppaani Heart’s Delighted, jota joutuu uusimaan aika ajoin. Auringonpaisteessa appoisen avoinna se todellakin on kuin lumme. Tavoitteena on saada taustalle lammeksi sininen balkaninvuokko, niiden kukinnat kun sattuvat samaan aikaan. Lummetulppaani Guiseppe Verdi kaipaa myös täydennystä vuosittain. Mutta tiilenpunainen Toronto kasvaa meillä jo kuudettatoista vuotta ilman ainuttakaan lisäistutusta, aina yhtä loistokkaana. Aloittaa yleensä Vappuna, tänä vuonna tosin hieman myöhässä. Aikamoinen selviytyjä.

2013-05-lummetulppaani-12013-05-lummetulppaani-22013-05-lummetulppaani-3

Todellinen klassikko pihassamme on ollut Appeldorn Darwin tulppaani, joka on ilahduttanut meitä pihan perustamisesta saakka. Sen vierelle on istutettu monena vuonna kumppanustulppaaneja, jotka kukoistavat vuoden tai kaksi. Darwin sen sijaan jatkaa vuodesta toiseen. Niistä tullee varmaankin perintötulppaaneja. Myös nämä – nimettömät – lilasävyiset tulppaanit ovat onneksi viihtyneet penkissään jo joitakin vuosia. Toivotaan pitkää ikää.

2013-05-tulppaani-Darwin2013-05-tulppaani-nimetön

Kesäkukat valmiina lähtöön! Talvellahan kaikki tuntuu olevan selvää ruukku istutusten suhteen. Lehtiöt ovat täyttyneet piirustuksista värisommitelmineen. Se on hyvä pohja, mutta oikean kasvin kohdatessaan tietää, että se on tässä. Nyt on aika punnita miten näitä yhdistellään. Vanhoja tuttuja on paljon. Uusina kokeiluina Hopeavitja ja Poutapilvi. Valmiiden amppeleiden sijasta itsesommittelu on mukavampaa. Siihen kyllä menee aikaa, mutta se on sen väärtti.

2013-05-kesäkukat-1

Ihanan työntäyteinen kesäinen viikonloppu takana. Puuhastelijoiden kropat olivat sen verran koetuksella, että blogin päivityskin siirtyi arkiviikolle. Vuohenputken kanssa on tässä pihassa otettu mittaa joka kesä, mutta tänä vuonna tuo vihulainen näyttää olevan erityisen vahvasti niskan päällä.

2013-05-tarhuri-01IMG_3792.m

Haastavaksi perennapenkkien putsaamisen tekee se, että vuohenputki onnistuu kietomaan uskomattoman pitkät ja elinvoimaiset juurensa hankalasti toisen kasvin juuristoon. Se tunkee juuriaan vaikka toisen kasvin juurakon läpi. Niinpä putki saattaa työntää versonsa suoraan tiiviimmänkin kasvuston läpi. Silloin ei auta muuta kuin kaivaa pelastettava kasvi penkistä ja seuloa tarkasti juuristossa majailevat valkoiset juuren pätkät. Eilen pelastettiin mm. kaunis varjohiippakasvusto vuohenputken kynsistä. Myös suoraan  pihaesikoiden lehtiruusukkeiden keskeltä vuohenputkia nousi esikoiden kukkavanan viereen.
Kaikkien penkkien tehoputsaukseen ei aika tietenkään riitä. Silloin poistetaan vain itse kasvi sen kokoisen juurenpätkän kera, joka muiden kasvua rikkomatta saadaan  irtoamaan – ja varaudutaan toistamaan sama operaatio kesän mittaan uudelleen (ja kenties uudelleen ja uudelleen).
Eihän vuohenputki itsessään mikään rumilus ole ja joihinkin paikkoihin se suorastaan sopii. Se vain on niin voimakaskasvuinen multavassa maassa, että istutetuista taimista on pian vain haikea muisto jäljellä, jos putken antaa liiaksi rehottaa.
Myös etanoita on kerätty lasipurkkeihin roppakaupalla. Ne saivat sitten kylvyn kiehuvalla vedellä. Mihinkään varsinaiseen etanajahtiin emme ryhtyneet, vaan poimimme purkkeihin ne mitkä eteen sattuivat. Kovin pahaa jälkeä etanat eivät vielä ole pihassa aiheuttaneet. Kultapallojen lehdet näyttävät niille parhaiten maistuneen ja niiden lehdissä onkin nyt kevätmuodin mukaiset pitsirei’itykset.
Uurastuksen ohessa on hyvä antaa silmän levätä pihan monissa väriläiskissä ja myös pienissä harvinaisemmissa ja vaalituissa kasvutuppaissa. Sinertävä hämyvuokko Robinsonia (Anemone nemorosa) on löytänyt paikan jossa viihtyy ja leviää ja kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ilahduttaa aina loistokkaalla värileikillä. Jälkimmäinen kuuluu pihan moniin itse siemenestä kasvatettuihin lajeihin.
2013-05-hämyvuokko2013-05-kevätlinnunherne
Tulppaanitkin ovat nyt komeasti kukassa. Alla muutama poiminta. Palaamme asiaan hieman perusteellisemmin jonkin ajan kuluttua.
2013-05-tulppaanit-1 2013-05-tulppaanit-2

Kirsikan kukintaa

Kevään kohokohtia on aina kirsikan kukinta, joka alkoi tänä vuonna pari viikkoa tavanomaista myöhemmin. Viikolla kukinta sitten alkoi, ja nyt jo terälehtiä varisee maahan. Kukinta jatkuu kauniina vielä jonkin aikaa ja antaa hyvää kontrastia pilvisesti alkaneelle viikonlopulle. Tulppaanien kukintaan ja muihin teemoihin palaamme tuonnempana, viikonlopun kulussa.

2013-05-kirsikat-2 2013-05-kirsikat-3 2013-05-kirsikat-4kirsikat-2013-05